Kaksplus.fi


24. lokakuuta 2014

Meidän rakkaustarina

Blogitekstin alkuperäinen julkaisupäivä 14.10.2013 klo 16:05

Illalla käperryin poikaystävän kainaloon, ja mua hymyilytti niin kovin. Mietin ja muistelin menneitä, ja huokaisin onnellisena siitä, että tässä me nyt ollaan näiden vuosien jälkeen. Minä ja hän.


Oltiin ylä-asteella. Kuvaamataidon kaksoistunnit, rinnakkaisluokan kanssa. Ne oli mun viikkojeni kohokohtia. Mä istuin luokan perällä, ja Jeremias istui edessä. Niinpä mä pystyin sitä hiukset silmillä salaa tuijottelemaan takaa, muiden huomaamatta. Ei se mikään salaisuus ollut, että olin korviani myöten ihastunut. Kaikki mun kaverini tiesivät siitä, en vain koskaan saanut sanottua sitä itse Jeremiakselle. Kokeilin mä kyllä kerran kirjoittaa sille rakkauskirjeen. Jeremiaksen kaveri oli mun kanssa samalla luokalla, ja sen piti toimia posteljoonina, mutta jostakin syystä kirje ei koskaan tavoittanut Jeremiasta. Ehkä ihan hyvä niin.
Koko koulu aikana juttelin Jiin kanssa tasan kerran. Joku luokkakavereista oli mennyt kiusallaan kertomaan Jeremiakselle mun tunteista, ja mä menin tietysti paniikissa sanomaan, että "ei kannata välittää mitä toi yks sanoo".. Siihen mä sain vain tylyn vastauksen takaisin "joo ihan sama". Se oli traagista se. Voitte kuvitella miten paljon teinitytön sydäntä särki siinä vaiheessa!
Näin jälkikäteen kun ollaan muisteltu noita ylä-aste aikoja, on käynyt ilmi että tunne ei todellakaan ole ollut yksipuolinen, oltiin molemmat vaan niin ujoja ja pyörittiin eri piireissä, ettei kumpikaan koskaan sanonut mitään.

Vuosi 2008 ja olin palannut takaisin Heinolaan, asuttuani muutaman vuoden toisaalla. Jostakin syystä eksyin erään Jeremiaksen kaverin bileisiin. Kaikki ne vanhat tunteet nousi pintaan. Mä uskalsin jopa jutella sille! Ja omg, jopa pussasin sitä poskelle! Valitettavasti korkeasta humalatasosta johtuen, mulla ei hirveästi ole illasta muistikuvia. Pari yhteiskuvaa meistä on joku kuitenkin ottanut. Jälkikäteen Jii on kertonut, että ollaan myös illan päätteeksi lähetelty tekstiviestejä. Tämän jälkeen ollaan vielä kerran pari törmätty jossakin toisiimme satunnaisesti. Paljon paljon myöhemmin uskalsin laittaa facebookissa kaveripyyntöä, mutta molemmat elettiin parisuhteissa eikä taidettu enää jutella sen enempää. Myöhemmin mä vielä postin facebook-profiilini ja loin uuden, koska halusin karsia kavereista pois kaikki ne joihin en pitänyt yhteyttä. Siinä samalla meni Jeremiaskin. Joskus mä välillä muistelin tuota pitkä hiuksista poikaa, joka vuosia sitten sai mun sydämeni sykkimään hullun lailla, mutta se siitä. Se oli sellainen teini-iän salainen rakkaus, ja sellaiseksi mä luulin sen jäävän.

Helmikuu 2013, ja mä osittain hieman pakosta lähden ulos juhlistamaan kaverin synttäreitä. Toisaalta ei olisi jaksanut, mutta toisaalta en ollut nähnyt ketään kuukausiin koska koulu ja Sofia olivat pitäneet kiireisenä. Ilta sujui kivasti, ja sitä jatkettiin paikallisessa kuppilassa. Jeremias ajautui samaan seurueeseen juttelemaan joidenkin yhteisten tuttujen kanssa. Lyhyesti selostettuna mä pummin siltä röökiä, ja menin erään kaverini kanssa ulos. Jossain vaiheessa Jeremias ilmestyi siihen meidän seuraan heittämään paskaa läppää, ja mä meinasin hermostua. Lepyin kuitenkin aika nopeasti, kun kaveri kävi lepyttelemään mua ja sanoi jotakin sen suuntaista, että "se on Jeremias, älä viitti, hyvä tyyppi se on" jne. Sillä hetkellä mä nimittäin tajusin kuka tää tyyppi on! Se teini-iän salainen rakkaus, sama tyyppi, siis oikeasti! Ennen Jeremiaksella oli pitkät miltein alaselkään ylettyvät hiukset, nyt uudelleen kohdatessa lyhyet. Naamaankin oli kasvanut karvoitusta, eikä se ollut enää sellainen siloposkinen pikkupoika. En mä sitä ois mitenkään voinut tunnistaa, en ainakaan niiden kaikkien viinilasillisten jälkeen.. Ilta jatkui kuitenkin mun luokseni, juteltiin aamuun asti ja tuijoteltiin toisiamme silmiin. Kumpikaan ei tiennyt, että oliko tää nyt tässä, ja tullaanko me enää näkemään toisiamme. Hieman oli unen omainen olo, ja sitä vaan kyseli itseltään, että onko tää ees totta? Aamulla kun Jeremias lähti, oli olo aika uskomaton ja fiilikset tosi sekavat. Perhoset pörräili mun vatsassani, ja olo oli kuin silloin varhais teininä, korvia myöten ihastuneena.

Seuraavat pari viikkoa tuli laitettua viestiä ympäri vuorokauden, ja kaikki vapaa aika meni facebookissa jutellen. Nähtiin jo heti seuraavana viikonloppuna kun mulla oli lapsivapaata, ja Jeremias tuli käymään. Sen piti tulla vain käymään, mutta viipyikin sitten koko viikonlopun. En mä kyllä valita. Sen jälkeen ollaankin oikeastaan nähty aina vain kun on mahdollista.

Muutama viikko myöhemmin meidän jälleen näkemisestä ruvettiinkin jo virallisesti seurustelemaan. Mitä sitä turhia aikailemaan, kun molemmat oltiin varmoja, ja molemmista päätös tuntui yhtä hyvältä. Ja tässä sitä nyt edelleen ollaan, reilu puolisen vuotta myöhemmin. Lyhyt aikahan tämä vasta toisaalta on. Silti ensihuuman voisi sanoa jo olevan ohi, paljon tähän reilu puoleen vuoteen jo mahtuu kaikenlaista, mutta tunteet ne ei ole muuttuneet. Tai onhan ne, vahvemmiksi sitä mukaan mitä enemmän toiseen on tutustunut.
En koskaan aikaisemmin ole ollut näin varma omista tunteistani. Tästä mä haluan pitää kiinni, ja tämän mä haluan kestävän. Vaikka välistä jo kinataakin kuin vanha aviopari ja ärsytetään toisiamme tahallaan, mä olen enemmän kuin onnellinen. Me ollaan onnellisia.

16 kommenttia :

  1. Olette IHANIA! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että ehkä vähän ;)

      Poista
  2. varmaan huomasitkin kuvan "nimen"? ;-----) rudi-ja-jeremias-on-ällösöpöjä.jpg

    VastaaPoista
  3. Ihana rakkaustarina <3! Tekstistä kyllä huokuu onnellisuus, ällöhymy tais levitä munkin naamalla.. :)

    VastaaPoista
  4. AWW! En kestä, ihana teksti! Toivon teille kaikkea hyvää, rakkautta, hattaroita ja ihania asioita! :)

    VastaaPoista
  5. Ihania söpöjä olette <3 Kuva on yhtä kuin suloisuus. Toivon teille onnellista rakkautta ja lempeää yhdessäoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi, sekä toivotuksistasi! <3

      Poista

LUKIJAT