Kaksplus.fi


5. marraskuuta 2014

Pieleen menneitä ystävyyssuhteita ja draamavapaata elämää


Bring Me The Horizon - Drown

Suurin piirtein - tai oikeastaan melko tarkalleen noin vuosi sitten, mun ystäväpiiri pieneni huomattavasti. Ja voi sitä draaman määrää.. Väärinymmärryksiä ja selän takana puhumista, ihan jokaisen osalta. Kuulopuheiden ja sivullisten ihmisten sanomisilla oli enemmän paino-arvoa, eikä kaikille osapuolille suotu mahdollisuutta oman kantansa esille tuomiseen. Ei kuunneltu, ei edes haluttu. Tuomitaan, haukutaan ja arvostellaan. Välien poikki pistämistä, edes mainitsematta asiasta toiselle osapuolelle. Loppuen lopuksi yksi jätetään selityksiä vaille. Yksi suljetaan ulkopuolelle.

Se yksi olin minä.

Kesällä 2012
Kukaan ei viitsinyt mainita sanallakaan, eikä kenelläkään ollut pokkaa tulla kertomaan mulle suoraan, että haluaa katkaista välit kokonaan. Tämä kaikki selvisi mulle niin, että rupesin miettimään ja kyselemään milloin vietetään meidän jo perinteeksi syntyneitä Halloween bileitä. Siitä se vyyhti lähti sitten aukeamaan. Tai no ei oikeastaan, mua haukuttiin ja arvosteltiin niin ihmisenä kuin ystävänä, ja se siitä. Enpä hirveästi saanut sanottua omaa kantaani asioihin. Yritin kyllä, yritin vielä myöhemminkin. Yritin selvittää asioita, sekä hieroa sovintoa. Enää en jaksa yrittää..

Pitkään oli paha olla. Yksinäinen. Sitä oli antanut niin paljon paino-arvoa näille ystävyyssuhteille, että tällainen tuli niin sanotusti puun takaa. Ja sinne ne meni, useampien vuosien ystävyys kuin savuna ilmaan, ja samalla muutamat kaverisuhteetkin katkesivat kokonaan. Yksi oli Sofian kummi, toisesta olisin halunnut kummin seuraavalle lapselle. Molemmat ovat olleet Sofiallekin tärkeitä ihmisiä hänen elämässään. Toivottavasti pitävät tyttöön yhteyttä, edes hänen isänsä kautta.
Tavallaan tämä koko porukka vain käänsi minulle selkänsä. Sen jälkeen olen ollut ilmaa jopa kadulla - vastaan tullessa ei edes moikata. Muistan, että meininki oli tätä luokkaa joskus ylä-asteella, mutta enpä olisi uskonut, että joudun käymään läpi vastaavanlaista vielä aikuisiällä. Herranjumala, me ollaan kaikki reilusti täysi-ikäisiä!

En yritä saada itseäni näyttämään paremmalta kuin muut, mutta mielestäni minua ei tässä kohdeltu kovinkaan reilusti. Minä myönsin omat virheeni, ja olisin toivonut sitä samaa muiltakin.. Toisaalta, jos jonkun toisen ihmisen valheet menivät mun sanojeni edelle, niin ehkäpä se kertoo millaisia nämä ystävyys-suhteet ovat pohjimmiltaan olleet?
Tuntuu suoraan sanoen paskalta, että on niin monia vuosia luottanut näihin ihmisiin, ollut tukena ja auttanut asiassa kuin asiassa, ja loppuen lopuksi ne ystävyyssuhteet tuntuvat olleen täyttä valetta. Luulin, että näissä ystävyyssuhteissa oli enemmänkin - jotain syvällisempää, sen pelkän hauskan pidon lisäksi. Enää en ole niinkään varma.

Tietysti ikävöin kovasti muutamia ihmisiä takaisin elämääni, mutta nykyään koen olevani onnellisempi. Välirikot saivat minut pohtimaan ympärilläni olevia ihmisiä vielä enemmän, ja olen tämän tapahtumaketjun jälkeen tietoisesti karsinut elämästäni negatiivisia ihmisiä, sekä pyrkinyt draamattomampaan elämään. Voin kutsua vain muutamia ihmisiä enää oikeasti ystävikseni. Mutta niinhän sitä sanotaan, että laatu korvaa määrän - ilmeisesti myös ihmissuhteiden kohdalla.


Ajoittain tai oikeastaan aika usein, yksinäisyyden tunne valtaa edelleen mielen, sillä suurin osa ystävistäni asuu muualla. Välimatkasta huolimatta, pidemmällä asuvat ystävät ovat kuitenkin onneksi vain puhelinsoiton tai WhatsApp viestin päässä. Kun taas puhutaan kotikaupungistani, ei tarvita edes yhden käden kaikkia sormia niiden ystävien ja kavereiden laskemiseksi. Olon tekee vielä yksinäisemmäksi se, kun elämä pyörii suurimmalta osalta vain kodin, opiskelujen ja työn ympärillä. Ei siis ole mahdollista käydä vierailemassa kauempana asuvien ystävien luona läheskään niin usein kuin haluaisin.

Ensin olin turta, sitten surullinen. Suru vaihtui vihaksi, ja viha katkeruudeksi sekä välinpitämättömyydeksi. Loppuen lopuksi olen antanut anteeksi. Itselleni, sekä muille. Toiset ihmiset vain kuuluu menneisyyteen.

10 kommenttia :

  1. Ystävyys on vaikeeta ja tekee niin pirun kipeetä joskus. Ikävä että suhun sattu :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu hieman, osittain olen sun kanssasi samaa mieltä, osittain en. Kai se riippuu ystävästä ja siitä ystävyssuhteesta, mutta ei sen mun mielestä pitäisi olla vaikeaa.

      Poista
  2. No eihän oikeat kaverit tolla tavalla käyttäydy! Tosi törkeätä, pistää ihan vihaksi sinun puolestasi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan mielestäni, joten olenkin tullut siihen tulokseen, että taisin olla vain ns. sekundääriystävä näille tyypeille.

      Poista
  3. Elämä on paljon onnellisempaa peruslaadultaan, kun jättää huomiotta ne, joilla ei ole mitään positiivista arvoa elämässäsi enää. Vaikka sitten olisikin välillä vähän yksinäistä, mieluummin olen yksin kuin sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat toistamiseen pahaa mieltä tai pettymyksiä.

    Itse katkaisin viime vuonna välit ihmiseen, jota pidin ystävänäni. Toistamiseen sain kuulla muilta yhteisiltä kavereilta, mitä paskaa tämä oli minusta jauhanut ja yrittänyt vielä vakuutella "eikö vaan, etkös säkin ajattele näin?" -tyyliin. Välien katkaisu ei kuitenkaan niinkään johtunut tästä, vaan siitä että tämä henkilö ei koskaan nähnyt vikaa tai ongelmaa itsessään tai omassa käytöksessään, eikä hän ikinä pyydä anteeksi. Vaikka minä olenkin jo leppynyt ja olisin valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä, niin hän ei selvästi ole. Kaupungilla tervehdin häntäkin, jos on tuttuni seurassa, mutta hän katsoo minua kuin halvinta makkaraa. Ilmeisesti tämän ihmisen muutkin ystävyyssuhteet ovat kariutuneet samaisen käytöksen (vai pitäisikö sanoa käytöksen puutteen) takia usein, mutta tyyppi ei vaan tajua katsoa peiliin vaan syyttelee muita välirikoista. Surullista, sillä tässä henkilössä olisi jollain tavalla paljon potentiaalia olla mahtava tyyppi.

    Toisaalta, tämän tietoisen päätökseni myötä olen avannut elämääni muille enemmän ja löytänyt ystäviä, joille en tunne olevani taakka tai velvollisuus, vaan he haluavat aidosti olla ystäviäni ja nähdä minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassa olet.

      Kertomasi kuulostaa kyllä niin tutulta, itsellänikin oli joskus tuollainen ystävä. Yksinkertaisesti lakkasin pitämästä yhteyttä, kun toistuvasti sain kuulla miten paljon pahaa se ihminen puhui niin minusta, kuin muistakin. Eikä sitten ikinä ymmärtänyt katsoa peiliin, vaan ihmetteli miksi muut on vihaisia ja pettyneitä hänen käytökseensä.

      Poista
  4. Tuttu tunne. Ja kyllä se sattuu. Mutta kuten itsekin mainitsit ystävissäkin laatu korvaa määrän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraan sanottuna todella paskaa. Ikävä, että on tuttua sullekin. Ei tällaista toivoisi kenellekään. Mutta laatu korvaa määrän. ♥ :)

      Poista

a penny for your thoughts