Kaksplus.fi


25. syyskuuta 2015

Hyvästit

Mun on pitänyt jo pitkin viikkoa tulla postailemaan meidän viime viikkoisesta Pohjanmaan reissusta, mutta väsymys on vienyt taas voiton. Siitä syytän osittain juurikin tuota reissua, ja samaan hengenvetoon totean myös sen, ettei minusta kyllä ole näin raskaana ollessa kovin pitkien matkojen reissaajaksi. Viime viikko oli muutenkin yhtä tunteiden vuoristorataa, ja kova koti-ikävä ei yhtään helpottanut oloa. Tuli kuitenkin sanottua hyvästit yhdelle merkittävälle paikalle, joten en myöskään kadu sitä, että lähdettiin tälle reissulle vielä sen viimeisen kerran.


Lapsuudessani me vietettiin lähes joka kesä Pohjanmaalla Oravaisissa, mummon ja hänen miehensä mökillä. Perinnemökillä, jota tämä meidän Veevimme (mummon mies) on nuorena miehenä ollut rakentamassa. Perinnemökillä tarkoitan tosissani ihan perinteistä mökkiä, ei juoksevaa vettä, eikä sähköä (paitsi tänä päivänä siellä oli jo kyllä aurinkopaneeli). Näistä syistä se mökillä käyminen taisikin sitten siinä pahimmassa murrosiässä jäädä kokonaan, ja nyt aikuisiällä ei ole muka kerinnyt tai voinut/jaksanut syystä tai toisesta lähteä. Paitsi nyt. Nyt oli pakko.
Mökki nimittäin laitettiin myyntiin, kun ei meidän vanhukset enää jaksaneet samalla tavalla paikkaa hoitaa kuin ennen. Ja ymmärtäähän sen. Matkakaan kun ei ole kovin lyhyt ja ihan hetkessä taitu.
Mökki menikin kaupaksi nopeammin kuin ajateltiin, ja tuli niin sanotusti viimeinen mahdollisuus lähteä näyttämään paikkaa myös Sofialle, ja samalla sanoa itse hyvästit. Siihen mahdollisuudeen tartuttiin, ja tiistaina aikaisin aamusta me lähdettiin siskon kanssa ajamaan kohti Pohjanmaata.


Perille päästessä, siellä merenrannalla odotti se sama pieni punainen hirsimökki savupiippu iloisesti tupruten, niin kuin joskus aikoinaan. Mökki oli tosin surkeammassa kunnossa, ja muutenkin paikka oli päässyt vähän villiintymään, mutta edelleen se oli se sama vanha ja rakas mökki. Mieleen suorastaan tulvi paljon muistoja lapsuudesta, ja Sofiasta olikin kiva kuulla mitä kaikkia kolttosia äiti ja täti olivat hänen ikäisenä mummon ja Veevin päiden menoksi keksineet. Ja niitä tarinoitahan riitti kerrottavaksi! Muutenkin neiti nautti mökillä olemisesta, ja mua harmittaa niin paljon ettei lähdetty jo aikaisemmin siellä käymään. Onneksi päästiin edes tämän kerran.


Nukuttiin mökillä yksi (todella pitkä) yö, ja aamulla autettiin pakkaamisessa, sekä mökin tyhjentämisessä. Sitten sitä jo käveltiin viimeisen kerran rantaan, ja viimeisen kerran kiivettiin kiven päälle jossa lapsena leikin prinsessaa mummon pitsiverhot ympärilleni hameeksi kiedottuina.
Vietettiin vielä Vaasassa hotellissa yksi yö, ja seuraavana päivänä kauppakirjojen allekirjoituksien jälkeen lähdettiin koko porukka ajelemaan takaisin koteja päin. Me matkustettiin pitkän automatkan jälkeen vielä Lahdesta bussilla kotiin, ja miten ihanalta oikeasti tuntui reippaasti puolen yön jälkeen kaatua omaan sänkyyn ja nukahtaa. Kuten sanottu, reissuun lähteminen ei kaduta, mutta mä taidan vaan oikeasti olla aikamoinen kotirotta.

2 kommenttia :

LUKIJAT