1. joulukuuta 2016

Tyttöjen joululahjatoiveita

Joulukuun ensimmäinen! Ihan kreisiä, miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. Musta tuntuu, että mä en ole muuta tehnytkään viime aikoina, kuin ihmetellyt ajankulua.
Marraskuu jäi blogin puolella valitettavan hiljaiseksi, koska yllättäen, en vain yksinkertaisesti ole löytänyt aikaa kirjoittamiselle. Tai jos olisikin ollut aikaa, niin sitten ei ole ollut energiaa. Mutta nyt on hyvä skarpata tämän vuoden viimeisen kuukauden aikana, ja pitää sitten tahtia yllä ensi vuoden puolellakin.

Tänään mä ajattelin esitellä tyttöjen viime hetken joululahjatoiveita. Me ollaan jo itse ostettu lahjat (kerrankin) hyvissä ajoin, joten jätin tästä pois ne, mitä tiedän tyttöjen jo takuuvarmasti saavan. Mä olin lupaillut muutamille sukulaisille tätä postausta jo ajat sitten, joten pahoittelut että tämä vähän venähti. Toivottavasti ei olla liian myöhässä.

1. Littlest Pet Shop, petshop 2. Littlest Pet Shop, salon 3. Color Kids - maalausteline ja tarvikkeet 4. PLAY-DOH My Little Pony muovailuvaha 5. Koululaisen suuri karttakirja 6. KINETIC SAND jäätelöherkut 7. PLAY-DOH jäätelölinna

Sofia toivoo hirmu kovasti Littlest Pet Shoppeja, sekä niiden tarvikkeita. Tämän toiveen hän on esittänyt nyt valehtelematta joka päivä viimeisen parin kuukauden ajan. Yhden pienen setin mä olen jo itsekin hommannut pukin konttiin, mutta hän toivoo näitä omien sanojensa mukaan niin paljon, että huoneeseen ei enää mitään muuta mahdu. Hahah!
Toiseksi eniten sofia tuntuu toivovan maalaustelinettä, sekä maalaus-, ja askartelutarvikkeita. Äiti on tästä tietenkin ihan superiloinen, että lapsi toivoo muutakin kuin lelukrääsää, ja tykkää toteuttaa itseään. Mä olen myös ollut kova maalaamaan lapsena. Taikahiekka ja muovailuvahatkin on edelleen kova juttu, ja niitäkin on toivottu lisää. Sofia tykkää myös lukea todella paljon, ja onkin toivonut mm. tietokirjoja eläimistä sekä avaruudesta. Mä ostin viime vuonna Martin Ruthin pienet tutkijat, ihmeellinen kehoni -kirjan, josta Sofia tykkäsi aivan älyttömän paljon. Samaa sarjaa löytyy ainakin tietokirja avaruudesta, sekä matkustamisesta. Pehmeätkin paketit on olleet meidän muotipoliisille aina mieluisia, joten nekin ilahduttavat ihan takuuvarmasti. Jos epäröi ostaa ihan vaatetta, niin lahjakortit on myöskin todella hyvä vaihtoehto, sillä Sofia tykkää käydä äidin ja/tai mummon kanssa shoppailemassa. Lisäksi vielä mainittava pokemonit.. Nimittäin ne pokemon-kortit. Harmi että omat kortit tuli joskus aikoinaan heitettyä pois, mutta eipä sitä silloin ajatellut että pokemonit voisivat olla kova juttu myös silloin, kun itsellään on lapsia.

1. ezpz Mini Mat ruokailualusta 2. Design Letters kids melamine cutlery -aterinsetti 3. Design Letters melamiininen M -kirjainmuki 4. Design Letters nokkamukin kansi 5. Design Letters posliini kulho 6. Brio palikkalaatikko 7. Fisher Price musiikkilelu virtahepo 8. Music Time marakassit 9. Tamburiini 10. Vaaleanpunainen päärynä helistin

Milja kun ei osaa vielä toiveita itse esittää, on äiti tehnyt pientä toivomuslistaa hänen puolesta. Meidän sormiruokailija tykkäisi varmasti värikkäästä ezpz Mini Mat silikonisesta ruokailualustasta. Lautaset, kulhot, sekä nokkamukitkin on toivomuslistalla, sillä meille ei vielä ole hirveästi näitä lastenastioita kertynyt. Toistaiseksi ei olla niitä hirveästi tarvitukaan, sillä ruoka on maistunut paremmalta suoraan syöttötuolin tarjottimelta syötynä. Pikku hiljaa voitaisiin kyllä ruveta treenaamaan näiden astioiden käyttöä, ja nämä Design Lettersin astiat on tällä hetkellä sellaisia jotka eniten miellyttää omaa silmää.
Brion palikkalaatikko voisi olla aika kova juttu just nyt, ja vaikka me vanhemmat ei niin välitettäisi vilkkuvista ja meteliä pitävistä leluista, niin Milja rakastaa niitä. Fisher Price:lla onkin niitä useampia erilaisia, kuten tämä ihana virtahepo. Lisäksi uskon että meidän pieni muusikko tykkäisi uusista helistimistä, omista marakasseista, sekä muista pienistä soittimista. Tällä hetkellä marakassin virkaa toimittaa äitin vitamiinipurkki, joka on Miljan mielestä maailman paras asia, koska siitä lähtee ravistellessa niin kiva ääni.
Vaatteita Miljalla on tällä hetkellä tarpeeksi, mutta ei haittaa vaikka niitäkin tulisi vähän isomissa koossa jemmaan. Pehmeät paketit ovat siis Miljallekin erittäin tervetulleita.


Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, nämä siluettiverstaan aivan ihanat Metsäläiset rakennuspalikat! Pakkaukseen kuuluu 26 kappaletta eri muotoisia suomalaisesta männystä valmistettuja rakennuspalikoita, joihin on maalattu myrkyttömillä ja lapsiturvallisilla maaleilla erilaisia kuvia. Palikoiden yleisvärit ovat musta ja valkoinen (sopii siis hyvin sisustukseenkin), joiden lisäksi mä valitsisin näihin vaaleanpunaisen korostusvärin. Nämä on vain kertakaikkiaan niin ihastuttavan suloisia!

Itsehän olen toivonut tänä vuonna pelkästään villasukkia, kun ei oma aika ole riittänyt neulomiseen. Toivottavasti mäkin olen ollut tänä vuonna joulupukin mielestä super kiltti, ja aattona niitä villasukkia löytyisi meidän joulukuusen alta iso kasa.

14. marraskuuta 2016

isänpäivä 13112016


Jeremias oli isänpäivää edeltävän yön töissä, joten meillä ei tarjoiltu heti aamusta aamupalaa sänkyyn. Sen sijaan me askarreltiin Miljan kanssa (Sofian avustuksella) hätäinen isänpäivälahja heti aamusta, kun alkuperäiset ideat ja suunnitelmat menivät vähän mönkään. Lahjottiin Jeremiasta lopulta lasisella kahvimukilla, vitun hyvällä kahvilla, sekä taululla johon painettiin Miljan kädenkuvia. Lahja oli onneksi mieluisa, tai ainakin mä näin tulkitsin Jeremiaksen reaktiosta. Hah.


Sofia lähti viettämään isänpäivää oman isänsä kanssa, ja me vietiin Miljan kanssa Jeremias syömään kiinalaiseen ravintolaan isänpäiväbuffaan. Mulla saattoi olla tässä vähän oma lehmä ojassa, sillä mä yksinkertaisesti rakastan kiinalaista ruokaa ja parhaat kiinalaiset sapuskat saa meidän Ravintola Lilystä. Uskaltauduin maistamaan myös sushia, vaikka mulla ei siitä mitään hyviä kokemuksia ole, enkä ymmärrä miksi niin monet hypettää sitä. Tällä kertaa mä yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä tykkäsin ja todella paljon! Miljalle mä pakkasin mukaan minigrip -pussiin talk muruja, joiden lisäksi hän sai maistaa katkarapulastuja, vesimelonia ja kurkkua. Pieni sormiruokailija oli erittäin tyytyväinen omaan tarjoiluunsa, ja söi hyvällä ruokahalulla samalla silmäillen mitä ympärillä tapahtuu. Milja viihtyi tosi hyvin vaikka vähän muuta pelkäsinkin, ja ravintola reissu otti sen verran voimille että hän nukahti melkein heti rattaisiin kun lähdettiin kävelemään kotia kohti. Otettiinkin sitten kaikki yhdessä pienet päiväunet sillä välin kun odoteltiin että Sofia tulee kotiin.


Meidän oli Sofian kanssa tarkoitus tehdä Jeremiakselle voileipäkakku, sillä hän ei oikein makeista kakuista välitä. Lisäksi piti tehdä jälkkäriksi muffineja, mutta me ei vain yksinkertaisesti keretty leipomaan. Mun pikkuveli pelasti jälkiruokahetken hakemalla meille kaupasta valmiin kolmen suklaan kakun, joka oli ihan OK kaupan valmiskakuksi. Maisteltiin kakun kanssa sitä vitun hyvää kahvia, ja olihan se aika hyvää. Loppuilta me sitten vain löhöiltiin. Lasten mentyä nukkumaan me vielä valvottiin Jeremiaksen kanssa (aivan liian myöhään) katsellen Walking Deadia.

Mä olen kyllä niin onnellinen siitä, että molemmilla mun tytöistä on aivan ihanat ja ehdoitta rakastavat isät. Kun on itse elänyt ilman kunnon suhdetta biologiseen isäänsä, ja henkilö joka oli monia vuosia mun isäpuoleni pisti välit poikki uuden naisystävän takia, pidän mä erityisen tärkeänä sitä että mun lapsillani on ja pysyy hyvät välit omiin isiinsä. Täytyy myös antaa pisteet Jeremiakselle siitä, miten hyvin hän handlaa myös isäpuolen roolin, eikä pidä lapsia eriarvoisina. Saan kyllä olla siitäkin erityisen kiitollinen ja onnellinen.


Kaiken kaikkiaan meillä oli siis ihana päivä, vaikkakin se alkoi ja päättyi kakkaepisodiin. Mutta sellaista se on, nimittäin vanhempana oleminen ja lemmikin omistaminen.

3. marraskuuta 2016

Silloin kun maassa ei vielä ollut lunta


Talvi on viimeistään nyt saapunut ihan virallisesti. Lumi peittää maan, ja lisää sataa aina hiljalleen. Voi kunpa ne eivät enää sulaisi pois ennen kevättä, sillä mä en jaksaisi enää päivääkään sitä ankeaa harmautta ja pimeyttä.

Mä sain viimeinkin syyskuun kuvat siirrettyä muistikortilta koneelle, ja käytyä ne läpi. Tästä syksystä tuskin jää hirveästi muita muistoja mieleen kuin väsymys, mutta onneksi sain eräänä kauniina syyspäivänä otettua nämä kuvat tytöistä. Voin muistella tätä yhtä kaunista päivää, kun juuri sinä päivänä ei väsyttänyt, ja kun juuri sinä päivänä kaikki tuntui olevan niin uskomattoman hyvin.

28. lokakuuta 2016

Milja 7kk

Harmittaa niin paljon, että Miljan puolivuotis -postaus jäi kokonaan välistä, ja tämänkin kanssa meni aika tiukille. Yksinkertaisesti ei vain ole ollut aikaa, tai jos olisikin ollut niin ei ole ollut kiinostusta väsymyksen takia avata tietokonetta ollenkaan. Onneksi kaikki merkittävät kehitykseen liittyvät asiat ovat tapahtuneet tässä kuluneiden kahden viikon aikana, joten ne on vielä tuoreessa muistissa. Vajaa viikon päästähän hän on jo 8kk ikäinen, ja se tuntuu jotenkin niin hassulta. Vastahan hän syntyi, ja kohta tässä pitäisi jo ruveta suunnittelemaan 1 -vuotis syntymäpäiviä.

headwrap - H.Valkama | body & legginsit - Newbie by KappAhl

Miljasta on kasvanut ihan omanlaisensa valloittava persoona. Hänellä riittää tahtoa, vauhtia sekä ääntä. Hänen lempilaulunsa on Mikko Alatalon känkkäränkkä, tietysti äidin laulamana. Hieman nuotin vierestä mennään, mutta ei se ole niin justiinsa. Hank Solon söpö, sekä ppap saavat neidin hytkymään musiikin tahdissa. Eikä pelkästään musiikki, vaan oikeastaan mikä tahansa rytmikäs ääni. Milja rakastaa tanssimista!
Mielipuuhaa on syöminen, sekä repiminen. Oli kyse sitten siskon tai äidin hiuksista, leluista, omista varpaistaan taikka kissan hännästä. Repiminen nyt vaan on niiin kivaa.
Ruoka maistuu useinmiten, ja parasta on kun sen saa syödä ihan itse. Me ollaan ruvettu tekemään yhä enemmän ja enemmän Miljan ruokia itse, ja suurin osa ruoasta uppoaakin tällä hetkellä sormiruokaillen. Milja tykkäisi jakaa ruokansa myös kissan kanssa, mutta Kasmir ei ole mallia imuri, ja hänelle ei oikein esimerkiksi bataattikiekot maistu.


Nukkumisen kanssa me taistellaan yhä vain, kuten edellisessä postauksessa käy ilmi. Yöt on aika raskaita näin vanhempien näkökulmasta, kun Miljan mielestä klo 02:00 olisi aika leikkiä, eikä suinkaan nukkua. Me kirjoitettiin meidän perhetyöntekijän kanssa aikataulutettu päivärytmi joka roikkuu meidän jääkaapin ovessa, ja yritetään tällä hetkellä saada se toimimaan. Jospa se hieman helpottaisi, ja selkeyttäisi meidän päiviä ja öitä. Alkuunhan meillä oli hyvä rytmi, mutta jossakin vaiheessa se meni ihan plörinäksi, ja väsyneenä on ollut hankalaa saada siitä taas kunnolla otetta.

Ensimmäinen hammaskin on täällä viimein! Sitä tehtiinkin pitkän aikaa. Tällä hetkellä ilmeisesti tehdään jo toista, sillä kuolan määrä on aika vakio, ja ikeniä hangataan milloin mihinkin. Ensimmäisen hampaan läpi tuleminen helpotti muuten hetkellisesti meidän öitä, mutta vain hetkellisesti.

Milja on myös viimein hoksannut, että miten päästään myös eteenpäin. Alkuun ainoa houkutin mikä kannusti ryömimään oli kissan ruokakupit. Muutama päivä sitten se oli äidin irtokarkkipussi, ja nyt jo ryömitään ympäriinsä tutkien kotia hieman laajemmin. Pelkkä ryömiminen ei riitä, vaan ryömimisen lomassa hakeudutaan kovasti konttausasentoon. Mä veikkaankin, että tässä voi käydä kuten isosiskon kohdalla, että melko pian ryömimään oppimisen jälkeen lähdetään jo konttaamaan. Täytyykin hankkia turvaportti keittiöön ja asap!

Ja koska 7kk iässä meillä ei ollut neuvolaa, kirjataan tähän nyt ylös ne 6kk mitat, sekä sulkuihin 5kk mitat. Kohtahan meillä on taas neuvola, saa nähdä miten neiti on kahdessa kuukaudessa kasvanut. Minusta ainakin pituutta on tullut roimasti, tai ainakin ollaan saatu aika rankalla kädellä pakata pieniä vaatteita jemmaan, ja ostaa samaan tahtiin uusia isompia tilalle.

paino: 8850g (8200g)
pituus: 68cm (66,9cm)
py: 44,1cm (43,1cm)

26. lokakuuta 2016

Väsynyt äiti part.2

Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun esikoinen avaa makuuhuoneen oven ja kysyy, joko mun äiti pitää lähteä kävelemään kouluun. Säpsähdin hereille ja nousin nopeasti ylös. Katsoin kelloa ja totesin, että jep, takki niskaan ja menoksi. Ihmettelen puoliääneen miten en ole herännyt yhteenkään herätykseen, vaikka puhelimen äänetkin ovat olleet täysillä. Harmittaa, pidättelen itkua siihen asti kunnes koululainen on astunut ovesta ulos. Sen jälkeen en pysty enää hillitsemään kyynelten virtaa. Poden niin huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole noussut esikoista herättämään, valmistanut hänelle aamupalaa ja toivotellut hyvää koulupäivää samalla kun hän rauhassa pukee ulkovaatetta päällensä. Ei ole hänen tehtävänsä herättää äitiä, vaan äidin tehtävä herättää hänet.


Edellisenä yönä oltiin herätty Miljan kanssa taas yli 15 kertaa. Aamupalapöydässä hän oli iloinen oma itsensä, ja minä edelleen itkin ja mietin, mahtoiko esikoinen syödä edes kunnon aamupalaa. Puuron syöttämisestä ei tule mitään. Ehkäpä juuri sillä hetkellä ymmärrsin, että kuinka väsynyt oikeastaan olenkin. Ei kukaan jaksa pitkään, jos vuorokaudessa unen määrä jää jatkuvast alle 5 tunnin. Tai jos ei saa pitkään aikaan nukkua pidempään kuin maksimissaan puolen tunnin pätkiä kerralla. Vauvan rinnalla oleminenkin oli ruvennut ahdistamaan. Rinnassa roikutaan koko ajan, samalla purraan, hakataan ja nipistellään. Eikä siinä aina edes ruokailla, vaan hyvin usein ollaan ihan muuten vaan. Koska äiti toimii myös tuttina.
Tajuan viimein, että tähän on saatava jotakin tolkkua ja puuron syötyämme soitan neuvolaan. Neuvolatäti on yhtä mieltä siitä, että kierre on saatava katkaistua. Puhutaan unikoulusta. En suostu siihen. Haluan ensin kokeilla kotona kaikki mahdolliset keinot läpi, ennen kuin Milja lähtisi unikouluun toisaalle. Puhutaan yöimetyksen lopettamisesta, se kuulostaa minusta hyvälle ajatukselle, sillä Milja harvoin edes yöllä oikeasti kaipaa maitoa. Puhutaan siitä, että iltamaito pitäisi antaa tuttipullosta. Korviketta tai velliä. En pidä ajatuksesta ja tyrmään sen täysin.
Puhutaan perhetyöstä, ja en tyrmää sitä heti suoriltaan. Pohdin, että onko siitä meille mitään hyötyä. Neuvolatädin mielestä se olisi hyvä juttu, saisin levätä sillä aikaa kun perhetyöntekijä viihdyttäisi Miljaa. Saanhan minä levättyä silloinkin kun Jeremias on kotona, joten en näe perhetyötä tarpeellisena. Minut puhutaan siihen ympäri, perhetyöntekijän kanssa voimme kuulema sitten keskustella öistä ja yöimetyksen lopettamisesta.
Jo seuraavana päivänä perhetyöntekijä tulee käymään ensimmäisen kerran. Esitän hänelle samoja kysymyksiä kuin meidän neuvolatädillekin. En saa vastauksia. En saa mitään tietoa mikä meitä jollakin tapaa hyödyttäisi. Koko aika lähinnä istuttiin ja keskusteltiin niitä näitä pintapuolisesti. Totean, että en koe tätä perhetyötä lainkaan tarpeelliseksi.

Nyt 5 viikkoa myöhemmin, on perhetyöntekijä käynyt meillä jo useamman kerran. Kerran siivottiin Jeremiaksen kanssa kahdestaan, kun hän vei Miljan ulos. Kerran taas pelailtiin Sofian kanssa lautapelejä, kun Milja oli juuri käynyt päiväunille. Kerran kävin suihkussa, samalla kun hän leikitti Miljaa. Edelleenkään emme ole saaneet yhtään vinkkejä tai neuvoja meidän vauvan uniongelmaan, yöimetyksen lopettamiseen, tai mihinkään muuhun asiaan jotka ovat mieltä askarruttaneet. Ahdistaa, että kerran viikossa meille tulee joku ulkopuolinen ihminen, joka on täysin eri aaltopituudella meidän kanssamme, ja häneltä pitäisi osata ottaa apua vastaan. Apua, joka on sellaista jota emme kaipaa tai tarvitse. Apua, jota joku toinen perhe voisi tällä hetkellä kaivata paljon enemmän kuin me. Olen sen sanonut monesti ääneenkin, mutta vastaukseksi olen saanut vain sen, että apu on otettava vastaan kun sitä tarjotaan.

Yhä vain meillä siis nukutaan huonosti. Tällä hetkellä sen ymmärtää, kun Milja on flunssassa ja sen lisäksi tekee toista hammasta. Siitäkin huolimatta, viime yö meni paremmin kuin kaikki viime viikon yöt yhteensä. Netistä on nyt kuitenkin kaivettu kaikki mahdollinen tieto kotona toteutettavista unikouluista, ja niistä on kyselty myös kaikilta mahdollisilta tutuilta. Kunhan tästä tervehdytään, niin täytyy vain kylmettää sydäntä sen verran, että pystyy seisomaan tämän päätöksen takana. Me kaikki nimittäin tarvitaan enemmän unta, ja öisin tissillä roikkuminen saa nyt luvan loppua. 

26. syyskuuta 2016

Pilviä ja pastelli kolmioita (sis. Linkin arvontaan)

Yhteistyössä MaxPlay


Me ollaan asuttu tässä nykyisessä kodissa jo melkein vuosi. Huonekalut ovat löytäneet oman paikkansa, mutta siihen se sitten jää. Meidän koti on ollut kamalan vaisu. Toimiva, mutta persoonaton.
Ollaan kuitenkin pikkuhiljaa ruvettu saamaan tätä meidän näköiseksi, ja kodikkaaksi. Vielä tässä on paljon laittamista, mutta pikkuhiljaa ajattelin ruveta esittelemään pieniä yksityiskohtia meidän kodista. Sisustaminen taitaa kyllä olla sellainen never ending story - enkä tiedä tuleeko tästä koskaan ns. valmista, mutta jahka saadaan tätä vielä himpun verran laitettua, voisin mä esitellä meidän nurkkia ihan videonkin muodossa.

Jo ihan pienillä jutuilla saa tuotua lisää kodikkuutta ja piristettyä vaisua ilmettä ihan hurjasti. Sen todisti esimerkiksi MaxPlayltä saapunut paketti tuossa jonkin aikaa sitten. Mitä se paketti sitten piti sisällään?


Tresxics:n kolmion muotoisia seinätarroja pastellin sävyissä, jotka me valittiin yhdessä Sofian kanssa hänen huoneensa toiselle pitkälle seinälle. Nämä piristi heti Sofian huoneen ilmettä, joka on tällä hetkellä suurimman muutoksen alla, kun yritetään saada pienestä huoneesta toimiva koululaisen huone. Niin iso tyttö jo, mutta ei kuitenkaan. Näitä seinätarroja olisi pastillin sävyssä löytynyt myös pyöreinä, mutta me tykättiin enemmän näistä kolmioista. Jos äiti olisi saanut päättää asiasta aivan yksin, koristaisi Sofian huoneen seiniä tällä hetkellä nämä ananakset. Mitenhän nuo sopisi aikuisten makuuhuoneeseen? Tosin voi olla, että Jeremias ei antaisi mun noita meille tilata..

Seinätarrojen lisäksi mä tilasin Tresxics:n suloistakin suloisemmat seinäkoukut eteiseen naulakoksi lasten vaatteille. Paketissa tuli kaksin kappalein noita pilven muotoisia seinäkoukkuja, sekä 20 kappaletta pisaran muotoisia seinätarroja. Mä olisin tahtonut saman värisenä yhden ison pilvikoukun, mutta ne olivat juuri sillä hetkellä valitettavasti loppu varastosta. Enää ei kyllä haittaa, sillä nämä kaksi pientä sopivat mielestäni paljon paremmin meidän eteiseen. Nämä on niin kivan näköiset, että menevät tyhjänäkin söpöstä sisustuselementistä.


Lisäksi MaxPlay lähetti meille KP DESIGN valkoisen pilvitabletin. Sopii todella kivasti meidän uuden ilmeen saanneen pirttikaluston kaveriksi, ja tämä tuli todellakin tarpeeseen. Me ollaan Miljan kanssa jo tovi syöty kiinteitä, ja tällä viikolla ruvetaan vähitellen opettelemaan syöttötuolissa istumista. Kun tuo pieni termiitti pääsee sormiruokailemaan, uskoisin että sotkun määrä on taattu. Nämä pöytätabletit eivät värjäänny, ja ne on todella helppo pitää puhtaana. Meidän kissalla on tämä sama pöytätabletti mutta mustana, ruokakuppien alustana. Nämä on niin söpöjä!

Jos sä muuten tykkäät KP DESIGN:n pöytätableteista ja tahtoisit itsellesi oman, niin kannattaa mennä instagramiin n y t. Siellä nimittäin on käynissä arvonta mun profiilissa, jossa joku teistä voittaa itselleen vapaavalintaisen KP DESIGN:n pöytätabletin. Tasapuolisesti arpaonnea kaikille, sekä ihanaa alkanutta viikkoa!

25. syyskuuta 2016

Miksi Miljasta tuli Milja?

Ristiäisistä on jo reippaasti aikaa, mutta edelleen vauvan nimi saa kovasti ihasteluja ja kyselyjä siitä, että mistä nimi oikein tulee. Tätä postausta on muutamat toivoneetkin, mutta jostakin syystä tämä on jäänyt pyörimään luonnoksiin, vaikka tämä on kirjoitettu melkein heti ristiäisten jälkeen.

Ensinäkin, mun on valitettavasti vain todettava, että nimellä ei ole sen kummoisempaa tarinaa, eikä me mietitty varta vasten nimiä jotka tarkottaisivat jotakin.
Kun raskaustesti näytti kahta viivaa, ruvettiin me aika hyvissä ajoin miettimään sekä tyttöjen, että poikien nimiä. Jep, mä olen just niin malttamaton ihminen! Jeremiaksella saattoi ihan muutaman kerran mennä hermo, kun mä tivasin nimilista kädessäni hänen suosikkejaan. Jos Milja olisi ollut poika, hänestä olisi mahdollisesti tullut Odin Anton. Nimi oli ollut valmiina jo ennen tietoa raskaudesta. Tai olisi, jos ei olisi näitä Odinin sotureita.. Odinin lisäksi keksittiin toinenkin nimi pojalle, joka oli silkkaa rakkautta ensikuulemalta! Sitä mä en kuitenkaan paljasta, sillä jos meille joskus siunaantuu vielä poikalapsi, hän luultavasti tulee tämän kyseisen nimen saamaan.


Milja on kaunis vanha suomalainen nimi, joka on muunnos nimestä Emilia. Me vain tykästyttiin tähän nimeen molemmat. Lisäksi mun vaaripuolen adoptioäidin nimi oli Milja, ja hän oli kaikista isoäideistäni minun suosikkini. Niin ihana ja sydämellinen ihminen, joka tuimasta ilmeestä päätellen osasi varmasti olla myös jämerä. Tavallaan tulee myös kunnioitettua näin hänen muistoaan.

Maya taas tuo ripauksen kansainvälisyyttä. Mun mielestäni äärettömän kaunis nimi, mutta en halunnut tätä etunimeksi sen poikkeuksellisen kirjoitusasun vuoksi. Itse tiedän kuinka rasittavaa on korjata aina muita miten se oma etunimi nimi kirjoitetaan, joten halusin säästää meidän neidin tältä ongelmalta. Lisäksi mun mielenkiinnollani intiaanikulttuuria kohtaan, saattaa olla pienoinen vaikutus tähän nimeen.

Emilia taas on klassisen kaunis ja suosittu nimi, josta me molemmat tykättiin kovasti. Emilia on oikeastaan vahna roomalaisperäinen nimi, joka on saanut alkunsa muinaisroomalaisen ylimystösuvun sukunimestä Aemilius. Aemilius taas pohjautuu latinan kielen sanaan aemulus, joka tarkoittaa kilpailijaa, kilpailua tai kilpailukykyistä.

Vauvan syntymän jälkeen mä rupesin empimään tämän nimen suhteen, sillä mielestäni joku V:llä alkava etunimi olisi ollut enemmän meidän vauvan näköinen. Mä ehdottelin Jeremiakselle Violaa, Vanessaa ja Viviania, mutta hän ei oikein lämmennyt. Onneksi ei, sillä kyllähän meidän vauva on loppuenlopuksi aivan Miljan näköinen.

8. syyskuuta 2016

Pirttikaluston kunnostus

Yhteistyössä Måla & More


Kun vuosi sitten mummoni ja hänen miehensä myivät mökkinsä pois, me lähdettiin siskoni kanssa vielä kerran käymään tuolla mökillä, jossa lapsuudessa tuli vietettyä useampikin kesä. Samalla autettiin tyhjentämisessä ja kilpailtiin myös siitä, että kumpi sai mitäkin mukaansa kun mökin kalustoa tavaroineen pistettiin jakoon. Koska kenelläkään muulla ei ollut tälle käyttöä, ja mä olin tästä jo jonkin aikaa haaveillut, vanha pirttikalusto sai meiltä uuden kodin!
Meni tovi, ennen kuin saatiin pöytä Vaasasta tänne Heinolaan, ja toinen kun me pohdittiin Jeremiaksen kanssa, että mitä me tälle tehtäisiin. Pöytä penkkeineen oli aika surkeassa kunnossa, ja vanhat maalikerrokset lohkeilivat pahasti. Niinpä aivan ensitöiksi Jeremias raaputti hieman lohkeilevia maaleja pois, sekä hioi kulumakohtia tasaisemmaksi. Sitten pohdittiinkin taas hieman lisää, että miten me tätä lähdettäisiin työstämään.


Olin törmännyt internetin ihmeellisessä maailmassa Annie Sloanin Chalk Paint™ -maaleihin, ja mitä enemmän mä luin kyseisistä maaleista, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tällä me lähdetään meidän pirttikalustoa ehostamaan.
Annie Sloan Chalk Paint on nimittäin lyijytön, liuotteeton, hajuton ja ympäristöystävällinen. Turvallinen valinta näin lapsiperheessä, sillä se ei sisällä lainkaan haitallisia aineita. Maalissa viehätti minua myös se, että yleensä maalin käyttö ei vaadi perinteisiä esikäsittelyjä, eli hiontaa ja pohjamaaleja. Sen luvataan myös olevan riittoisaa ja nopeasti pintakuiva. Se soveltuu niin sisä-, kuin ulkotiloihin. Maali soveltuu oikeastaan lähes kaikenlaiseen maalaamiseen, sillä voi nimittäin maalata hyvin erilaisia materiaaleja kuten mm. metallia, posliinia, muovia, lasia ja puuta. Maalin erinomaisten ominaisuuksien ansioista sillä voisi maalata huonekalujen ja pienesineiden lisäksi myös seiniä, sekä lattioita. Chalk Paint -maaleja voi käyttää myös kankaiden värjäämiseen ja kuviopainantaan, aika huisia mun mielestäni!
Kovalle kulutukselle alttiin pinnat, kuten juuri pöydät sekä suuremmat huonekalut kannattaa käsitellä maalipintaa suojellen. Tähän tarkoitukseen valikoimasta löytyykin myös Annie Sloanin soft wax niin värittömän kuin värillisenä, sekä uutuutena Annie Sloanin lakka. Vahat ja lakka eivät ole maalin tavalla täysin myrkyttömiä, mutta parempia vaihtoehtoja kuin muut markkinoilla olevat vahat ja lakat.


Ilokseni sisustusvärien erikoisliike Måla & More, joka on Annie Sloanin tuotteiden Suomen edustaja ja jälleenmyyjä, lähti tekemään kanssani blogiyhteistyötä asian tiimoilta.
Juteltiin tästä meidän projektista Christelin kanssa puhelimessa, ja hän antoi hyviä vinkkejä. Alkuunhan me oltiin ajateltu maalaavamme pirttikalusto tylsästi valkoiseksi, mutta Christel suositteli kokeilemaan toista väriä. Onhan valkoinen aika arka väri lapsiperheessä, se on tullut tässä todettua jo monen monta kertaa. Tutkiskelin värikarttaa ja ihastuinkin harmaaseen sävyyn joka kantaa nimeä Paris Grey. Jeremiaskin kelpuutti värisävyn, joten sillä lähdettiin!

Jeremias teki siis pientä pohjatyötä raaputtamalla vanhoja lohkeilevia maaleja pois, sekä kevyesti hioen. Ei lähdetty sen suurempia pohjatöitä tekemään, eikä esimerkiksi paikkailtu suuremmin mitään vanhoja kolhuja. Haluttiin, että pirttikalustossa saa näkyä elämisen jäljet. Maalia laitettiin kaksi kerrosta, sillä vanha maali jäi kevyesti kuultamaan joistakin kohdista. Maali todella oli pintakuiva alle tunnissa, ja se oli puuterimaisen pehmeän tuntuinen. Pinta tuntui niin samettiselta, että mun teki mieli vähän väliä käydä silittämässä meidän keittiönpöytää, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Tykkäsin myös erityisen paljon siitä, että pinta jäi täysin mataksi.
Koska pirttikalusto on päivittäin kovassa käytössä, oli selvää että me halutaan suojata maalipinta kestämään kovempaa kulutusta. Christel suositteli tähän käyttötarkoitukseen lakkaa, joten lähdettiin siis kokeilemaan sitä. Ennen lakkausta annettiin maalipinnan kuivua reilu vuorokausi, jotta se varmasti on kunnolla kuiva. Maalin tavoin lakka oli riittoisaa, helppo levittää, sekä todella nopeasti pintakuiva. Lakka ei tietenkään luonut samettimaista pintaa maalin tavoin, mutta se ei myöskään ole liukkaan tuntuinen tai ikävästi kiiltävä. Pirttikaluston pinta siis jäi suht mataksi, josta mä tykkään todella paljon!


Meille jäi Chalk Paintista todella positiiviset fiilikset. Helppo työstää, nopeasti kuivaava ja parasta oli ehdottomasti tuo hajuttomuus! Mä en tykkää maalata suurimmaksi osaksi juurikaan siitä syystä, kun maalit käryää aina niin hirveän pahalle. Miljan odotusaikana kun tähän nykyiseen kotiin muutettiin, oli ihan kamalaa kun maalattiin seinät ja maali kärysi pidemmän aikaa. Kylmien säiden takia tuulettaminenkaan ei tullut kyseeseen, joten täällä sitä sitten kärsittiin nenää nyrpistellen. Chalk Paint ei todellakaan jäänyt käryämään, ja lunasti kyllä muutenkin kaikki lupauksensa. Jatkossa me taidetaankin pyrkiä hoitamaan kaikki maalausprojektit Chalk Paintilla, sen verran tyytyväisiä ja ihastuneita me ollaan. Tuota harmaata maalia jäikin vielä mukavasti, jonka lisäksi Christel lähetti meille myös pienen testipurkin valkoista Chalk Paintia. Lisää maalausprojekteja on siis luvassa varmasti melko pian!

Jos Annie Sloanin Chalk Paint on teille vielä uusi tuttavuus, niin suosittelen tutustumaan. Måla & More:n verkkokaupasta onnistuu tuotteiden tilaaminen näppärästi, ja tuotteet toimitetaan kotiovelle asti. Halutessasi voit myös poiketa heidän kivijalkaliikkeessään Helsingissä, osoitteessa Museokatu 34. Christel kertoi, että 15.9 avautuu myös toinen liike, Måla and More 2 osoitteeseen Kapteeninkatu 9! Lisäksi Måla & More järjestää kursseja, joilla opetetaan erilaisia maalaustekniikoita, joita voi hyödyntää niin sisustuksessa kuin askartelussakin. Kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, ja aion itsekin joku kerta sellaiselle mahdollisesti osallistua, kunhan taas pääsen pääkaupunkiseudulle päin.

Mitä te tykkäätte lopputuloksesta?

6. syyskuuta 2016

Maailman paras omenapiirakka

Mä rakastan syksyä, ja olen sen täällä bloginkin puolella aika usein maininnut. Ihanat lämpimät neuleet, ja muhkeat kaulahuivit. Kynttilät, peittoon kääriytyminen ja lämmin tee. Ja hei, omenapiirakka! Mehevä, pehmeä ja juuri uunista tullut omenapiirakka vaniljajäätelön kanssa.
Me tosiaan leivottiin perjantaina syksyn ensimmäinen omenapiirakka, ja ajattelin jakaa tämän reseptin myös teille. Reseptin alkuperästä mulla ei ole mitään tietoa, mä nimittäin kerran kopioin sen töistä itselleni talteen, kun eräs työntekijä oli piirakkaa tällä reseptillä tehnyt, ja mä rakastuin. Aika perinteinenhän tämä resepti on, mutta ainoa jolla minäkin onnistun loihtimaan maukkaan omenapiiraan. Niii-in hyvää!


Tarvitset;
omenia
4 kananmunaa
3dl sokeria
1rkl kanelia
2tl vaniljasokeria
5rkl kermaa tai maitoa
250g sulaa voita
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Pese, kuori ja pilko omenat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri, kaneli, leivinjauhe ja puolet vehnäjauhoista. Kääntele jauhot hyvin sekaan, ja lisää voisula sekä kerma. Kääntele loput vehnäjauhoista joukkoon ja levitä taikina tasaisesti uunipellille. Ripottele omenapalat päälle, ja sirottele vielä vähän kanelia pinnalle. Paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Varo ettei pinta tummu liikaa! Parasta tämä on heti lämpimänä vaniljajäätelön, tai -kastikkeen kanssa. Leipomisen iloa ja maukkaita herkutteluhetkiä!

2. syyskuuta 2016

Arkeen paluuta ja festarointia

Moi vaan moi! Ja jälleen kerran edellisestä postauksesta on aivan huomaamatta vierähtänyt jo pidempi tovi. Monesti mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan, mm. esikoisen koulun alkamisesta ja siihen liittyvistä fiiliksistä, siitä imetyksestä ja kiinteiden aloituksesta, ja vaikka mistä.. Mutta iltaisin kun kaikki arkiset askareet on saatu tehtyä, en mä ole jaksanut avata bloggeria, vaan sen sijaan olen tuijottanut Bonesia kunnes olen ruvennut pilkkimään ja käynyt itsekin nukkumaan.


Täällä on siis totuteltu uudenlaiseen arkeen, kun esikoinen aloitti muutama viikko takaperin koulutaipaleensa. Arki on ollut hektistä, ja ollaan Miljan (ja tietysti Sofian) kanssa totuteltu tässä uuteen vuorokausirytmiin. Samassa rytäkässä ollaan Miljan kanssa sairasteltu ja vihdoinkin ollaan molemmat täysin terveitä. Niin, ja ettei elämä kävisi liian tylsäksi, joka viikkoisen siivouksen sijasta mä pistinkin koko kämpän suurempaan kaaokseen, kun rupesin siirtelemään huonekaluja, sekä vaihdettiin meidän makuuhuoneita esikoisen kanssa päikseen. Lisäksi tässä on ollut muutamat DIY-projektit joista tulee juttua tänne bloginkin puolelle, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Näihin kuluneihin viikkoihin mahtuu siis vaikka ja mitä!

Ennätin käymään viime viikonloppuna myös Helsingissä, ystäväni Riikan luona. Meillä oli liput We love the 90's festareille, ja käytiin siellä vähän fiilistelemässä. Mun iltani loppui melkein heti E-Typen keikan jälkeen, kun väsymys ja päänsärky veivät voiton. Toisaalta ei haittaa, eipähän ollut sunnuntaina niin karsea olo, ja pääsin hyvissä ajoin kotiinkin. Täytyy kuitenkin todeta, että oli kyllä rentouttavaa päästä viettämään vähän omaa aikaa Heinolan rajojen ulkopuolelle, ja mikä parasta, nukkumaan ilman yöheräilyjä! Mun sisäinen kelloni ei kuitenkaan ollut vaihtanut vapaalle, sillä sunnuntai aamuna heräsin ensimmäisen kerran jo kello kuuden aikaa, ihan pirteänä.. Onneksi unta riitti kuitenkin, ja sain vielä muutaman tunnin verran nukuttua ennen kotiin paluuta. Kerkesi siinä alta vuorokaudessa jo koti-ikäväkin iskeä!

Tämä oli nyt tämmöistä sillisalaattia, pikaiset kuulumiset vähän sieltä ja täältä. Me käydään nyt Miljan kanssa päiväunille ennen kuin koululainen pääsee kotiin, ja ryhdytään sitten yhdessä tekemään omenapiirakkaa, kun anoppikokelas toi meille eilen kassillisen omenia. Tiedossa on rauhallinen viikonloppu tyttöjen kanssa, kun Jeremias on viikonlopun kiinni töissä. Toivottavasti säät hellisi, ja saataisiin vielä nauttia ihanasta auringonlämmöstä! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, palaillaan taas pian.

13. elokuuta 2016

Matkustaisitko vauvan kanssa ilman turvakaukaloa?

Tukholman reissulla me törmättiin rakkaassa pääkaupungissamme Helsingissä asiaan, joka on jäänyt minua vaivaamaan. Nimittäin siihen, kuinka käyttämämme taksifirman työntekijä sekä kuski, surutta ehdottivat vauvan kanssa matkustamista ilman turvakaukaloa. Niin, siis mitä?!


Menomatkalla oltiin menossa ratikalla satamaan, mutta Miljalle iski niin kova väsy, että ajateltiin pääsevämme helpommalla jos mentäisiinkin taksilla. Turvakaukalohan ei kuulu taksien vakiokalustoon (se kyllä tiedettiin), joten soitin erään taksifirman keskukseen ja sitä kautta tilasimme taksin turvakaukalolla. Meille luvattiin auto 20 minuutissa, sen verran kuskilla kestäisi hakea turvakaukalo ja kurvata meidän olinpaikkaamme. 20 minuutin kuluttua sain kuitenkin puhelun, että tällä aikataululla ei auto turvakaukaloineen järjestyisikään. Koko ajan heillä oli tiedossa, että kaukaloa tarvittiin 4kk ikäisen vauvan kuljettamiseen. Tästä huolimatta nainen joka taksikeskuksesta soitti, kysyi minulta laitetaanko silti auto tulemaan, ilman kaukaloa. Menin hieman hämilleni ja totesin, että emme tarvitse. Taksimatka jäi siihen, ja päädyttiin kuitenkin menemään sillä ratikalla. Miljakin onneksi kerkesi nukahtamaan siinä odotellessa.
Takaisin tullessa laukut painoivat luonnollisestikin enemmän, kiitos tax freen ostoksien. Tultiin siihen tulokseen, että tilataan se taksi terminaalilta kamppiin, kun ei meillä ollut mikään kiire. Oltiin etukäteen maksettu paluumatkakin, ja linja-auton lähtöön oli vielä useampi tunti siinä vaiheessa, kun me päästiin laivasta ulos. Minulla oli tämän kyseisen taksifirman numero edelleen tallessa, joten soitin ja tilasin taas taksin turvakaukalon kanssa. Taksi tuli sovitussa ajassa turvakaukaloineen. Kun olimme saanneet itsemme sekä tavarat kyytiin, ja kuski starttasi, hän totesi että nopeammin olisimme päässeet jos olisimme vain matkustaneet ilman turvakaukaloa. Minua ärsytti. Totesin vain, että meillä ei todellakaan ollut niin kiire yhtään mihinkään, ja jäin hölmistyneenä ihmettelemään miksi ihmeessä hän edes ehdotti moista? Kuski oli hiljaa eikä vastannut minulle mitään.

Suomen tieliikennelaki sanoo, että alle 3-vuotiasta on kuljetettava henkilö-, paketti- tai kuorma-autossa aina lasten turvaistuimessa tai kaukalossa. Myös silloin kun kyseessä on satunnainen kuljetus, on oltava asianmukainen varustus. Minun mielestäni se nyt onkin ihan itsestään selvä asia, enkä ymmärrä miten ammatikseen autoa ajava henkilö edes kehtasi meille moista ehdottaa. Varsinkin, kun heillä oli myös tarjota sitä turvakaukaloa.
Meillä ei todellakaan ollut kiire mihinkään, eikä 30 euron lisämaksu ollut meille missään vaiheessa ongelma. Kyydin odottaminen ja lisämaksu ovat oikeasti niin pieni hinta siitä, jos kuvitellaan mitä olisi voinut vaikka tapahtua ilman turvakaukalon kanssa matkustamista. Mitä jos taksikuski olisi ajanut kolarin? Mitä jos olisimme joutuneet onnettomuuteen? En pysty edes kuvittelemaan, sillä pelkkä ajatuskin ahdistaa..

Onko teistä kukaan törmännyt vastaavaan? Entä suostuisitko sinä itse, matkustamaan pienen lapsen kanssa ilman turvaistuinta, tai kaukaloa?


MUOKS; Minua viisaampi pitkään alalla työskennellyt tiesi kertoa, että laki ei kuitenkaan koske takseja. Tämä on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoista, enkä tästäkään huolimatta itse suostuisi matkustaamaan sillä taksillaan, ilman turvaistuinta tai kaukaloa. 

12. elokuuta 2016

Miljan 5kk kuulumisia


Facebook tiesi kertoa, että siitä oli eilen tasan vuosi, kun me käytiin moikkaamassa pientä ihmisen alkua np-ultrassa. Tasan vuosi, kun me kerrottiin vauvan tulosta julkisesti, myöskin täällä blogin puolella. Ja tällä hetkellä tuo pieni rakas tuhisee tyytyväisenä meidän sängyssä.

Tiistaina käytiin taas neuvolassa. Rokotteet nostattivat kuumeen, ja meillä on ollut tässä pari kiukkupäivää. Kaikki ok, ja hienosti on kasvanut rintamaidolla. Saatiin lupa istuttaa sylissä ollessa, mutta syöttötuolin käyttöönottoa odotellaan vielä ainakin kuukausi. Ihan hyvä, sillä enhän mä pöhkö ole moista vielä edes hankkinut!
Puhuttiin myös kiinteiden aloittamisesta, ja vaikka mä alkuun haaveilin täysimettäväni sen 6kk, tultiin me siihen lopputulokseen että aloitetaan kiinteiden antaminen jo nyt. Meillä on nimittäin viime viikot olleet ihan mahdottomia. Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista beibi on valehtelematta suurimman osan ajasta rinnalla. Ja se on ollut turhauttavaa, sillä mä en ole saanut mitään muuta aikaiseksi. Hyvä ettei ole tarvinut vessassakin käydä vauva rinnalla. Niinpä me heti neuvolan jälkeen mentiin kauppaan ja ostettiin ensimmäiset soseet. Nyt mennään neljättä päivää, ja hyvin on ainakin näin alkuun peruna ja porkkana maistuneet Miljalle. Imetyksestä ja soseiden aloittamisesta mä ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman laajemmin, ihan omassa postauksessa.

Edelleen meillä nukutaan miten nukutaan, jos nukutaan. Välillä tosi hyvin, ja välistä tuntuu siltä ettei meillä nukuta laisinkaan. Unen laadun ja määrän huomaa aina tämän mutsin ulkoisesta habituksesta. Myöskin kämppä toimii tällä hetkellä aika hyvänä unen määrän mittarina. Kun on hyvin nukuttuja öitä takana, on kotikin huomattavasti siistimpi ja pysyy siistinä. Ja sama sitten toisinpäin, kun nukutaan huonosti, kasaantuu ne likapyykit ja tiskit aivan liian korkeiksi pinoiksi. Kissan lisäksi löytyy uusia lemmikkejäkin, nimittäin noin miljoona villakoiraa jokaisesta nurkasta. Mä kuitenkin toivon ja uskon vahvasti siihen, että kiinteiden aloituksen myötä saadaan tähänkin vähän helpotusta!

headwrap - H.Valkama | body - Vimma Company | sukat - KappAhl

Milja peruuttaa, ja pyörii napansa ympäri. Hän on selvästikin laiskistunut sen suhteen, että yrittäisi liikkua eteen päin. Sen sijaan, esimerkiksi lelua tavoitellessa, hän ottaa oikean suunnan ja pyörii lelun luokse. Pyöriminen edes takaisin vasemmalta oikealle, ja oikealta vasemmalle (selältä mahalleen ja niin edes päin) on tällä hetkellä niiin siistiä!
Hän on erittäin ilmeikäs ja nauravainen. Tykkää höpötellä ja nauttii selvästikin omasta äänestään. Osaa vaatia huomiota, ja ilmoittaa vahvasti jos jokin asia ei häntä miellytä, tai jos nälkä iskee. Vierastaa yhä vain muita kuin oman perheenjäseniä, tosin vieraillekin hymyillään jos tajuavat pysyä sopivan etäisyyden päässä. Muutoin alkaa itku, johon ei auta kuin äidin syli.

Ja loppuun vielä ne viimeiset pelkästään rintamaidon voimin saavutetut mitat:

paino: 8200g (7485g)
pituus: 66,9cm (65,0cm)
py: 43,3cm (42,6cm)

3. elokuuta 2016

väsynyt äiti

Pinnasängystä kuuluu ähinää ja kitinää. Voi ei, joko taas, on ensimmäiset ajatukset. Jeremias siirtyy taas sohvalle nukkumaan ja mä nostan Miljan viereeni rinnalle. Vauva nukahtaa melkein heti uudelleen, mutta havahtuu aina jos tissi tipahtaa pois suusta. Hän pitääkin siitä pienin pullein käsin kiinni aika napakasti. Yritän saada unen päästä kiinni itsekin, mutta se on vaikeaa. Ei löydy enää hyvää asentoa, tyyny on huonosti ja pelkään, että pienikin liikahdukseni saa Miljan taas heräämään. Makoilen jonkin aikaa hereillä tuijotellen kattoa ja kuunnellen nukkuvan vauvan tuhinaa, kunnes huomaamatta olen nukahtanut itsekin. Havahdun taas hereille kun vierestä kuuluu kitinää. Tissi on tipahtanut pois suusta, Milja huitoo käsillään ja hamuaa. Huokaisen, korjaan asentoani, törkkään tissin takaisin vauvan suuhun ja yritän jälleen saada unen päästä kiinni. Ja tämä toistuu vielä useamman kerran saman yön aikana.


Aamulla silmiä kirveltää, ja tuntuu hankalalta saada ne auki. Pari kahvikuppostakaan ei tunnu auttavan ja muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Tekisi mieli itkeä, mutta sekin vaatisi enemmän voimia kuin tällä hetkellä tuntuu olevan. Milja on tietysti pirteä kuin peipponen, vanhemmat eivät niinkään. Jeremiaskaan ei saa sohvalla nukutuksi, ja hänkin heräilee aina kun vauva aloittaa ähinän.

Pitäisi tiskata, pestä pyykkiä, imuroida ja käydä lasten kanssa ulkonakin. Kaikki arkisetkin asiat tuntuvat niin raskailta katkonaisten yöunien jälkeen. Sofia pelailee kännykällä ja Milja makaa lattialla yrittäen tavoitella helistintä. Ei vielä tietoakaan päiväunista vaikka ylös on noustu jo 7 aikaa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessäni ja hoen itselleni, että ihan kohta käyn kotitöiden kimppuun. Ihan kohta, lepuutan vain vielä hetken silmiäni. Menee useampikin hetki kunnes havahdun siihen kuinka paljon kello jo on. Rupean laittamaan kiireellä ruokaa, että saadaan syödyksi. Maha kurnii ja tajuan, että olen jälleen itse  unohtanut syödä aamupalan.

Mihin katosi meidän hyvin nukkuva vauva? Kuka hänet varasti? Ja kuka on tämä pieni äkäpussi, joka ei tahdo nukkua? Ei päivisin, eikä öin. Onko tämä nyt taas jokin tiheän imun kausi, vai joko nyt taas meillä hulinoidaan? Vai onko ne hampaat, joko sieltä tulee kohta ensimmäinen hammas läpi? Äh, en tiedä. Tällä hetkellä toivon vain, että jos ensi yönä me nukuttaisiin edes 5 tuntia putkeen. Tai edes 4. Jos edes vähän enemmän kuin viime yönä.

2. elokuuta 2016

Ban.do agenda 2016/2017

Elokuun toinen, ja se meinaa sitä, että mä sain eilen vihdoin ja viimein ottaa mun uuden kalenterini käyttöön. Kalenterin, jonka käyttöön ottoa mä olen odottanut jo parisen kuukautta, siitä saakka kun mä sen rapakon takaa hyppysiini sain. Ja katsokaa nyt, miten ihana se on!


Näin kotiäitinä ollessa mulla ei juurikaan ole omia menoja, mutta oma (hoito)laukkuun mahtuva kalenteri on silti ihan must! Siinä vaiheessa kun päiväkirjan kirjoittaminen jäi, mä rupesin kirjoittamaan kalenteriin ylös aina päivän kohokohtia. Lisäksi kalenteriin tulee merkittyä myös lasten menot, sekä mm. Jeremiaksen työvuorot. Näin mä pysyn kartalla meidän perheen menoista, vaikka löytyyhän kaikki oleellinen tuosta seinäkalenteristakin. Kalenteri kuitenkin kulkee mun mukana aina kaikkialle. Lisäksi mä olen huomannut, että tulee mm. siivottua herkemmin, kun siivouspäivätkin on merkattu kalenteriin ylös. Heh.

Mä olen aina tykännyt kaikenlaisesta näpertelystä ja askartelusta. Niinpä jo mun ihan ensimmäinen kalenterini (sooda!) oli liimattu täyteen tarroja, ja väritetty tusseilla. Valitettavasti ne ihan ensimmäiset kalenterit ei ole enää tallessa, lukuunottamatta yhtä demikalenteria jota ei demikalenteriksi enää tunnistaisikaan. Niin ahkerasti mä olen sitä aikoinaan koristellut, hah!
Tämä uusikaan kalenteri ei ole poikkeus. Sitäkin on jo tuunailtu mukana tulleilla tarroilla, sekä Stabilon kynillä. Lisäksi mä olen innostunut printtaamaan netistä juurikin kalenterin tuunaamiseen tarkoitettuja tarroja. Mä olen ostanut niitä edullisesti etsystä, ja pienen googlettelun avulla niitä on löytynyt ilmaiseksikin. Washi-teippejä on myös käytetty hyvin ahkerasti. Kalenterin tuunailu on mukavan rentouttavaa puuhaa. Mikäs sen parempaa, kun sunnuntai iltaisin istua alas teekupposen ääreen, ja koristella seuraavan viikon aukeamaa? Sen voisikin ottaa ihan joka viikkoiseksi sunnuntaitraditioksi.

Jos sulta uupuu vielä kalenteri, niin mä suosittelen tätä! Näitä saa tilattua suoraan Ban.don -sivuilta ja mm. asokselta. Tällä pärjää ensi vuoden joulukuuhun asti, ja näitä löytyy eri koossa ja kuoseissa. Mä harkitsin pitkään tämän ja syötävän söpön vaaleanpunaisen välillä, mutta päädyin kuitenkin tähän. Hieman harmittaa, että en tilannut isompaa kokoa, mutta toisaalta tämä on just passelin kokoinen mun käyttööni juuri tällä hetkellä. Katsellaan sitä isompaa mallia sitten, kun on aika palata kouluun sekä työelämään hoitovapaan jälkeen.

Millaisia kalentereita teiltä löytyy? Entä harrastaako joku teistä lukijoista kalenterituunausta?

28. heinäkuuta 2016

Viking Line Gabriella 20 - 22.7.2016


Matkalaukut on vihdoinkin purettu, ja reissusta ns. palauduttu. Mä kirjoitin facebookiin päivityksen jossa totesin, kuinka lasten kanssa lomailu ei ole lomailua. Siihen eräs ihana ihminen totesi, että ei niin, vaan se on seikkailu! Ja sehän on aivan totta. Lasten kanssa reissaaminen, oli kyse sitten isommasta tai pienemmän mittakaavan lomareissusta, vaatii aina enemmän tai vähemmän pähkäilyä, ja reissut menevät aina lasten ehdoilla. Silti, niitä ei vaihtaisi mihinkään. Ne ovat seikkailuja niin aikuisille kuin lapsillekin, joista ainakin toivottavasti jää ihania lapsuusmuistoja perheen pienimmille, kunhan tuosta isoksi kasvavat.


Mutta itse meidän reissusta! Tällä kertaa me matkattiin punaisella laivalla.
Heinolasta Helsinkiin ja takaisin, me taitettiin matkat dösällä. Milja nukkui menomatkan mun sylissäni, ja rupesi ähisemään vasta juuri ennen määränpäätä. Oltiin onneksi hyvissä ajoin perillä, ja kerettiin siinä vielä syömään ja moikkaamaan Mijan sylikummia Riikkaa.
Laivaan päästiin ensimmäisten joukossa, ja hetken levättyä mentiinkin heti syömään. Oltiin varattu etukäteen buffasta paikat ensimmäiseen kattaukseen. Se ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut se paras mahdollinen ratkaisu vauvan kanssa. Mä en varmaan koskaan ole syönyt niin nopeasti kuin silloin, meillä oli nimittäin hieman hankaluuksia saada Milja viihtymään. Rattaisiin laittaessa alkoi heti huutokonsertti, joten mä söin Milja sylissäni, ja törkkäsin beibin aina Jeremiaksen syliin kun hain lisää ruokaa tai juotavaa. Ruokailun jälkeen pieni ruokalepo, Miljan syöttäminen ja lyhyet päikkärit. Ensimmäiset ostokset Tax Freestä, vähän kiertelyä, television katsomista, iltanaposteltavaa ja nukkumaan. Päivä meni ihan älyttömän nopeasti.

Aamupalalle me suunnattiin Sofian kanssa kahdestaan, kun Milja vielä nukkui. Meidän syötyä päästettiin Jeremias aamupalalle, ja mä ruokin siinä välissä Miljan. Me arvottiin tosi pitkään, että lähdetäänkö käymään maissa vai ei. Mä olisin tahtonut shoppailemaan, ja Jeremias muuten vain kiertelemään. Päädyttiin kuitenkin jäämään laivaan, sillä ei ollut mitään takeita siitä, että miten Milja olisi viihtynyt ja olisiko hän suostunut nukkumaan päiväunia matkarattaissaan vai olisiko sitten mennyt koko reissu sylissä kanteluksi. Saatan olla vähän arkajalka, mutta pelasin mielummin varman päälle molempien lasten viihtyvyyden suhteen, ja aika meni laivallakin ollessa tosi nopeasti. Sofia paineli menemään pallomeressä, kun me Jeremiaksen kanssa istuttiin viereisessä kahvilassa herkutellen, samalla kun Milja nukkui rinnalla. Kyllähän sitä Tukholmaa kelpasi katsella ikkunankin läpi. Seuraavalla laivareissulla käydään kyllä maissa, sillä mun on lunastettava mun lupaukseni ja vietävä Sofia Gröna Lundiin. Onneksi Miljakin tuosta kasvaa nopeasti, ja reissaaminen hänen kanssaan helpottuu sen myötä.


Tokana iltana buffassakin syöminen sujui paremmin, kun Miljalla oli maha täynnä, ja hän oli saanut nukuttua. Älyttiin pyytää neidille henkilökunnalta keittiöstä pelkkää kurkkua, ja beibi imeskeli tyytyväisenä mun sylissä kylmiä kurkkuviipaleita. Hän oli kotona saanut jo pari kertaa kurkkua maistaa, joten uskallettiin antaa laivallakin. Muutenhan me mennään kyllä edelleen pelkällä rintamaidolla, eikä kiirehditä kiinteiden alottamisen kanssa, kun ei siihen mitään tarvetta ole. Kiitos kurkkuviipaleiden, meidän muidenkin ruokailu sujui paljon rattoisammin. Silti sitä ei jotenkaan osannut nauttia, kun on kotonakin tottunut kiireessä hotkimaan ruokansa näin vauva-arjen myötä.
Ilta meni taas nopeasti, ja seuraavana aamuna päästiin kaikki yhdessä aamupalalle. Miljakin viihtyi ilman mitään kikkakolmosia, ja viihdyttiinkin niin hyvin, että meille tuli hieman kiire pakkaamisen suhteen.
Oltiin niin väsyneitä ja vähän pulassa kaikkien kantamisten suhteen, että päädyttiin tilaamaan taksi turvakaukalolla terminaalille, ja matkattiin sillä kamppiin, ja bussilla taas kotiin. Meidän tuurilla kun oltiin kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä, bussikin oli myöhässä sen puoli tuntia, ja kuski siihen päälle reilut 10 minuttia. Onneksi kuitenkin päästiin perille asti, sehän se on se pääasia.

Kaiken kaikkiaan reissu meni siis tosi kivasti, mutta oli myös kivaa tulla takaisin kotiin. Vähän harmittaa, että kamera oli hytissä kaiken aikaa, eikä kuvia tullut otettua juuri ollenkaan. Reissusta jäi kuitekin hyvä fiilis, vaikka vähän jäi kismittämään joidenkin ihmisten törkeys. Näistä käytöstavan puutteista kärsivistä ihmisistä mä päätin kuitenkin kirjoittaa tunnekuohun vallassa ihan oman postauksensa. Nähtäväksi kuitenkin jää, tuleeko sitä koskaan julkaistua, hah.


Lopuksi vielä vähän vertailua punaisten ja sinisten laivojen kesken. Yleisesti ottaen mä olen aina pitänyt enemmän Silja Linen laivoista. Viikkarit on jotenkin sokkeloisia ja ahtaamman tuntuisia, kun taas Siljan laivat ovat mun mielestä huomattavasti selkeämpiä. Ruoka on pääpiirteisesti ollut aina Siljalla maittavempaa, mutta tällä kertaa Viikkarinkin ruoka yllätti todella positiivisesti. Varsinkin jälkiruokabuffa! Olen aina myöskin pitänyt sinisiä laivoja enemmän lapsiystävällisinä, mutta nyt kyllä taisi punainen laiva viedä voiton. Miten ihanaa, että lasten leikkipaikka oli auki myös sen aikaa kun laiva oli satamassa, ja sen välittömässä läheisyydessä oleva todella viihtyisiä coffee & joy kahvila. Kiitos siitä, aika kului laivalla ollessa todella rattoisasti.
Gabriella oli tosiaan huhtikuun puolella telakalla, ja ravintolamaailman lisäksi myös hyttejä uudistettiin. Me nukuttiin inside comfort family hytissä, joka oli kyllä oikein viihtyisä. 160 cm leveitä muhkeita parisänkyjä ei turhaan ole luonehdittu itämeren parhaiksi sängyiksi. Parisängyn lisäksi hytistä löytyi kaksi perinteistä pullman -vuodetta, joissa itse asiassa Jeremias ja Sofia nukkuivat. Me kyllä pyydettiin hyttiin Miljaa varten matkasänky, mutta Milja nukkuikin koko reissun ajan mun vieressäni.
Summa summarum, ei näitä oikein voi vertailla keskenään. Molemmista löytyy niin hyvät, kuin huonotkin puolensa. Molemmissa on otettu myös lapsiperheet hyvin huomioon. Siitäkin huolimatta, ainakin tällä hetkellä Viking Line päätyikin kaikista ennakkoluuloista huolimatta mun suosiooni.

11. heinäkuuta 2016

Milja 4kk


Voi rakas! Miksi sinä kasvat niin nopeasti? Mä olin täysin unohtanut, että miten nopeasti nämä vauvat kasvaa ja kehittyy. Tahti on niin hurja, että äidin päätä huimaa.

Vierastaminen meni meillä jo kertaalleen ohi, ja sitten me ruvettiin vierastamaan uudelleen. Kaikkien kohdalla ei itketä, mutta muita kuin perheenjäseniä kyllä arvioidaan silmä kovana nenästä varpaisiin asti. Muutenkin Milja on todella tarkkaavainen vauva. Tarkastelee muita ihmisiä ja ympäristöä hiljaa, pohdiskeleva ilme kasvoillaan.

Viimeinkin me opittiin se selältä vatsalleen kääntyminen (19.7)! Mahalla ollessa rupeaa kuitenkin ärsyttämään melko usein, jos ei päästä kääntymään selälleen, kun ei eteenpäin vielä päästä. Peppu nousee ilmaan ja kovasti yritetään päästä siskon ja kissan perään, mutta toistaiseksi kuitenkin räpiköidään vain paikallaan. Muutaman kerran ollaan kieritty pois leikkimatolta, mutta tietysti niin, että tapahtuneella ei ole ollut silminnäkijöitä. Tämä uuden taidon oppiminen verottaa tietysti nukkumista. Jo parin viikon ikäisenä Milja rupesi nukkumaan läpi yön, mutta nyt me ollaan ruvettu heräilemään muutaman kerran yössä. Tietysti se vähän harmittaa, kun ollaan totuttu nukkumaan öisin, mutta tämän myötä on tullut kunnon päiväunet taas kehiin, joten en valita! Ihanaa saada kädet vapaaksi ja tehdä omiakin juttuja, se kun ei onnistunut vauvan nukkuessa rinnalla/sylissä vain lyhyitä pätkiä päivisin.

Meillä on ruvettu murinan ja örinän lisäksi myös kiljumaan ja höpöttelemään ihan hirveän paljon. Hereillä ollessa Milja höpöttää minkä kerkiää ja naureskelee kovaan ääneen. Komentaminenkin onnistuu. Tosin, jos meillä on vieraita, niin Milja on aivan hiljaa ja keskittyy vain ihmettelemään. Vieraiden ihmisten kuullen ei usein päästetä ääntäkään. Mä olen aika monta kertaa päivässä tippa linssissä, kun toisen iloinen höpöttely, riemun kiljahdukset ja raikuva nauru saavat mut niin iloiseksi ja liikuttuneeksi.


Milja on jo näin iso tyttö!
paino: 7485g (6890g)
pituus: 65cm (62,8cm)
py: 42,6cm (41,7cm)
Suluissa 3kk mitat.

Pääsääntöisesti me ollaan siirrytty jo 68 senttisiin vaatteisiin, mutta osa 62 ja jopa 56 senttisistäkin on vielä sopivia. Riippuu niin kovin paljon merkistä. Mä en ollut varautunut näin isoon ja nopeasti kasvavaan vauvaan, joten vaatevarastoja on saatu täydentää lähes viikottain. Mun uusi harrastukseni onkin kirppisryhmien villikset. (tähän se apinahymiö joka peittää silmänsä)
Rintamaidolla mennään edelleen, ja mahdollisesti ensi kuussa ruvetaan pikkuhiljaa maistelemaan kiinteitä. Tai näin meidän neuvolatädin sijainen kehotti. Mä kyllä kovasti tahtoisin jatkaa pelkällä ämmällä 6kk ikään asti, joten keskustellaan tästä aiheesta ensi käynnillä sitten meidän oman neuvolatädin kanssa. Milja kuitenkin kasvaa pelkällä rintamaidolla oikein hyvin, joten en koe että tässä nyt mikään kiire olisi. Ollaan me kyllä kaksi kertaa jo maistettu kurkkua. Ensimmäisellä kerralla se maistui, toisella kertaa se pisti itkettämään.

jumppis - Mini Rodini | headwrap - H.Valkama

Me ollaan ruvettu muuten syömään tuttia! Tai ollaan ainakin muutaman kerran vähän maisteltu. Milja ei ole aikaisemmin tuttia kelpuuttanut ollenkaan, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia. En välttämättä enää tahtoisi tutille opettaa, mutta en jaksa itse enää huvituttina toimia. Olenkin nyt pyrkinyt siihen, että rinnalla ollessa vain ruokaillaan, eikä enää leikitä. Toistaiseksi tämä on sujunut hyvin, ja isommilta itkuilta on säästytty.

Milja tykkää tällä hetkellä apinalelustaan, ja isosta perhosesta joka rapisee. Musiikkia meillä kuunnellaan joka päivä, ja Antti Tuisku taitaa olla aika mieleinen. Milja myös tykkää, kun äiti laulaa, sisko lukee prinsessasatuja, tai iskä soittaa kitaraa. Kissaankin on ruvettu kiinnittämään huomiota, ja Milja on aina aivan ihmeissään kun Kasmir tulee puskemaan. Voi Kasmir parkaa, siinä vaiheessa kun Milja oppii liikkumaan. Voi olla, että kisu juoksee karkuun ja Milja yrittää pysyä perässä, sen verran mielenkiintoinen tuo kissa on.

29. kesäkuuta 2016

Milja 3kk

Beibi on ensi viikolla jo 4 kuukautta, joten nämä 3 kuukauden kuulumiset tulee aikamoisella viiveellä. Tämä jäi luonnoksiin pyörimään kun en niskajumin vuoksi jaksanut konetta avata ja käydä kuvia läpi, mutta haluan tämän nyt kaikesta huolimatta julkaista. Jää ainakin jonkinlaista dokumenttia muistoksi näistä ajoista. Teksti on kirjoitettu 7.6 meidän neuvolan jälkeen.

Pointellehaalari - H&M | headwrap - H.Valkama

Meillä oli tänään neuvola, ja saatiin ensimmäiset rokotteet. Vauvalla tuli itku, ja äidilläkin melkein. Onneksi isä oli mukana pitämässä sylissä, ja pistoksien jälkeen Milja rauhoittui nopeasti äidin syliin kun sai tissin suuhunsa. Huh, selvittiin siis. Sitten vain odotellaan, että tuleeko meille rokotteista mitään jälkioireilua.
Saatiin taas kehuja siitä, miten söpö tyttö meillä on. Kiinteiden aloittamisesta meillä ei ollut vielä mitään puhetta, sillä Milja kasvaa ihanteellisesti rintamaidolla. Hyvä niin, sillä mä olen haaveillutkin täysimettäväni Miljaa sen 6kk, jonka jälkeen voitaisiin pikkuhiljaa kokeilla sormiruokailua.

paino 6890g (6430g)
pituus 62,8cm (61,3cm)
py 41,7cm (40,7cm)
Suluissa viime käynnin mitat.


Kuten kuvistakin voidaan päätellä, niin nyrkki maistuu hyvälle. Koko ajan suusta löytyy joko oma nyrkki, tai äidin rinta. Purulelut ei maistu, mutta jos satutaan saamaan luja ote pehmolelusta, niin sekin näyttää maistuvan erittäin hyvälle.
Meillä vierastetaan! Auta armias jos joku muu kuin äiti, isä tai sisko uskaltautuu tulemaan lähelle ja juttelemaan. Tai yrittää ottaa syliin. Alkaa hirveä poru jolle ei meinaa tulla millään loppua. Neuvolatätikin oli pelottava, vaikka aikaisemmin hänellekin on juteltu ja hymyilty iloisesti.
Yrittää edelleen kovasti kääntyä selältä vatsalleen, ja hermostuu kun ei vielä ole ymmärtänyt, että miten sen toisen käden oikein saa itsensä alta pois.
Mahalla ollessaan taas hermostuu, kun ei vielä pääse eteenpäin. Potkii ilmaa ja yrittää repiä käsillään itseänsä eteenpäin. Kovan ärjymisen ja ähinän saattelemana. Toistaiseksi meillä mennään vain oman napansa ympäri, aina kun äiti kääntää selkänsä eikä ole todistamassa tätä.
Isosisko on ihan huippu tyyppi! Sen tekemisiä on kiva seurailla ja sen jutut naurattaa lähes aina. Muutenkin Milja on kova tyttö naureskelemaan, ja omasta äänestä on löydetty jo ihan uusia ulottuvuuksia.
Nukkumisen kanssa on ollut vähän hankaluuksia. Öisin kyllä nukutaan edelleen, mutta yöunille nukuttaminen vie sen pari tuntia aikaa (nukutan rinnalle josta siirrän omaan sänkyyn), ja päiväunille neiti ei meinaa käydä ollenkaan. Hän nukkuu vain noin vartin pituisia pätkiä sylissä.

22. kesäkuuta 2016

Darra ilman viinaa, plus muita kuulumisia

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, tästä muutaman viikon kestäneestä tahattomasta blogitauosta.

Mulla on ollut hartiat vähän jumissa jo pidemmän aikaa, kunnes eräs aamu mä heräsin todella voimakkaaseen kipuun. Päätä särki vähän migreenimäisesti, mutta tiesin että kyse ei ole migreenistä. Hartiat ja niska olivat menneet niin juntturaan, että pään kääntäminenkään ei tullut kyseeseen. Olo oli kokonaisvaltaisesti niin kivulias ja huono, että edes puhuminen ei onnistunut. Oksentelin, ja yritin saada nieltyä särkylääkkeen, mutta en saanut edes ruokarusikallisen verran vettäkä pysymään sisällä.
Milja rupesi heräilemään ja mä kauhulla mietin, että mitenhän selviän iltapäivään asti, kunnes Jeremias pääsee töistä kotiin.
Vointi huononi ja rupesi jo tuntumaan siltä, että taju lähtee. Ei auttanut enää muu kuin soittaa meidän terveyskeskuksen päivystykseen, pakata lapset mukaan ja lähteä näytille. Samalla laitoin Jeremiakselle tekstiviestiä että tulee jos saa luvan lähteä töistä. Vauva ei tietenkään viihtynyt kuin sylissä, ja tuntui pahalta Sofian puolesta joka luonnollisesti oli huolissaan. Ilmottautumisen jälkeen pääsin pitkälleni, mutta se sai olon vielä huonommaksi ja ravasinkin edelleen jatkuvasti oksentamassa. Otettiin arvoja ja mittailtiin lämpöä. Jossain vaiheessa Jeremiaskin ilmestyi paikalle ja katsoi lasten perään. Päästiin rauhalliseen huoneeseen ja mulle laitettiin tippa. Nesteytettiin, jonka lisäksi sain pahoinvointi-, sekä särkylääkettä. Viikon verran kestänyt pieni niskajumi oli siis äitynyt yhdessä yössä niin pahaksi, että se aiheutti jo voimakasta pahoinvointiakin. Sen mä kyllä osasin jo arvata ilman lääkäriä. Hirveästi muuta eivät voineet avukseni tehdä, sillä imetyksen takia eivät voineet antaa voimakkaampia särkylääkkeitä, eivätkä lihasrelaksantteja. Sain kehoituksen käydä fyssarin vastaanotolla, ja lääkemääräykseksi buranaa, panadolia, sekä pahoinvointilääkettä. Niiden voimilla olenkin tässä elänyt viimeiset pari viikkoa. Niskat ovatkin edelleen jumissa, vaikka pahin kipu on hellittänyt. Tätä olotilaa kuvaa parhaiten krapula. Ihan kuin olisi kärsinyt kaksi viikkoa kestävästä maailmanlopun darrasta. Välillä on tosi hyvä olo, ja hetken päästä taas paljon huonompi. Energia on riittänyt juuri ja juuri lasten hoitoon, ja kotityötkin on jääneet ihan retuperälle. Olenkin tehnyt melko pitkälti vain kaiken pakollisen ja muu on saanut jäädä. Todella toivon, että tästä päästäisiin mahdollisimman nopeasti kokonaan eroon, vaikka lääkäri vähän puhuikin siihen malliin, että tämä lihasjumi voi jäädä riesaksi pidemmäksikin aikaa. Toivotaan nyt ettei kuitenkaan niin kävisi!


Muuten tänne suunnille kyllä kuuluu pelkkää hyvää. Kipuilusta huolimatta käytiin tyttöjen kanssa tässä yksi päivä Lahdessa. Sillä aikaa kun Sofia kävi shoppailemassa mummon kanssa, mä kävin treffaamassa muita äitejä ja vauvoja, joilla myöskin oli LA helmikuussa. Oli ihana tavata ihan face to face ihmisiä joiden kanssa on jutellut netin välityksellä useampia kuukausia, jakaen odotusajan ja vauva-arjen iloja sekä suruja. Tapaamisen jälkeen mäkin saatoin sortua vähän shoppailemaan ja kävin korjauttamassa mun iphonen näytön, sen tiputtua epäonnisesti asfaltille kun yritin ottaa kuvaa joutsenista.. Hemmetin joutseloiset.
Varattiin myös Tukholman -risteily ensi kuulle ja tällä hetkellä lähinnä odotellaankin Jeremiaksen kesäloman alkua, jotta päästään koko perheen voimin puuhailemaan kaikkea kivaa yhdessä.
Juhannukseksikaan meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, sillä Jeremias on töissä. Ehkä me laitetaan vähän parempaa ruokaa, ja käydään perinteisesti katsomassa se juhannuskokko.

Tämä oli nyt vain tämmöinen pikainen moi, ja selitys tähän blogihiljaisuuteen. Seuraavaksi mä rupeankin käymään läpi noita satoja kuvia, ja jukaisen julkaisematta jääneet postaukset jotka mun oli tarkoitus julkaista näiden kahden viikon aikana. Tulossa ainakin Miljan 3kk kuulumiset (johan hän on jo pian 4kk), limonadireseptiä, sekä vuokrakeittiön ehostamista minibudjetilla.
Palaillaan siis pian!

6. kesäkuuta 2016

Summer bucketlist 2016

No nyt voidaan sanoa, että kesä on virallisesti täällä! Mä en oikein tiedä, että olenko mä tästä iloinen vai en. Mä koen, että kesät on vähän hankalia pienen vauvan kanssa, ja en itsekään niin välitä kovasta kuumuudesta. Lisäksi imetys saa hormoonit hyrräämään niin, viileinäkin päivinä mä hikoilen kuin pieni sika, ja koko ajan on kuuma. Syksy onkin mun lempivuodenaikani, koska silloin tuppaa olemaan just sopiva. Ei liian kuuma, eikä liian kylmäkään.
Murjottaminen tai kuumuudesta valittaminen ei kuitenkaan auta, vaan yritetään ottaa tästä kesästäkin kaikki ilo irti! Ja onhan se nyt kivaa, kun ei tarvitse toppautua paksuun vaatekerrokseen ja ulkona on valoisaa sekä ihanan vehreää. Niin klisee, mutta pitäisi vain olla iloinen siitä, että me saadaan täällä Suomessa nauttia kolmesta niin erilaisesta vuodenajasta.


Tämä on Sofian viimeinen kesä ennen koulun alkamista, sekä samalla kuopuksen elämänsä ensimmäinen kesä. Vaikka Milja ei tästä tulekaan mitään muistamaan, haluan mä tehdä tästä kesästä silti ikimuistoisen ainakin Sofialle. Kohta neiti on jo niin iso, että sitä kiinnostaa enemmän kavereiden kanssa hengailu, kuin ajan viettäminen perheen kesken, heh.
Tässä siis minun/meidän perheen summer bucketlist vuosimallia 2016!


Järjestä Sofialle ja naapurin lapsille massiivinen vesisota.
Vie kummipoika vaikkapa jäätelölle.
Käy perheen kesken piknikillä.
Käy uimassa edes kerran.
Ota itsellesi omaa aikaa ja lähde vaikkapa Helsinkiin moikkaamaan kavereita.
Tapaa uusia ihmisiä.
Reissaa perheen kesken. Käykää ainakin Tukholmassa.
Käytä sadepäivät kodin sisustamiseen.


Pidä koti siistinä, mutta älä kuitenkaan ota siitä stressiä.
Opeta Sofia ajamaan polkupyörllä ilman apupyöriä.
Käy Jeremiaksen kanssa ihan kahdestaan ravintolassa syömässä.
Muista täyttää vauvakirjaa.
Käy vohvelikahvilassa ainakin kerran.
Käy keikalla, tai jossakin kuuntelemassa edes kerran livemusiikkia.
Osta Sofian kanssa uusi koulureppu ja muita tarvikkeita koulua varten.
Anna esikoiselle kahdenkeskeistä aikaa useammin kuin kerran kuukaudessa.
Osta itsellesikin uusia vaatteita, äläkä ahdistu liian paljon numeroa suuremmasta vaatekoosta.


Osta itsellesi ja lapsille samisteluvaatteita.
Ota ompelukone esiin ja kokeile ommella lapsille itse vaatteita.
Käy sokeroinnissa.
Käy jossakin kauneushoidossa tai hieronnassa rentoutumassa.
Osta tai kerää joka viikko kaunis kukkakimppu keittiönpöydälle piristykseksi.
Vähennä kahvin juontia (tää on paha).
Kokeile uusia reseptejä, ja leivo!
Pidä lautapeli-iltoja perheen ja kavereiden kesken.
Käy ainakin kerran mökillä.
Lue vähintää kolme kirjaa.
Neulo villasukkia koko perheelle, ettei syksyllä kenenkään varpaat palele.
Älä murjota, ja kiukuttele vähemmän.
Pidä positiivinen asenne!

Huh, no onhan siinä tavotteita ja tekemistä koko kesälle! Mitä muiden kesäsuunnitelmiin kuuluu? :)