Kaksplus.fi


3. tammikuuta 2016

Haaveita, tavotteita & odotuksia vuodelle 2016

Viime vuonna mulla oli yksi ainoa lupaus uudelle vuodelle, ja sekin lupaus oli suunnattu Sofialle. Mä nimittäin lupasin, että lopettaisin tupakoinnin. Taisin siis onnistua pitämään uuden vuoden lupaukseni ensimmäistä kertaa elämässäni.
Tänä vuonna mä en aio tehdä mitään konkreettisia lupauksia uudelle vuodelle. Yleensä ne uuden vuoden lupaukset kuitenkin unohtuu hyvinkin äkkiä, ja vuoden lopusta on sitten turhan takia paha mieli, kun ei ole näitä lupauksiaan pitänyt.
Kuitenkin miettiessäni tätä alkanutta vuotta, ja pohtiessani mitä se mahtaa tuoda tullessaan, herää minulla paljon haaveita, odotuksia ja tavotteita vuoden 2016 suhteen. Niinpä minä kirjoitin niistä joitakin ylös, ja vuoden päästä voidaan sitten katsoa miten meni. Minulla ei ole millään muotoa hajuakaan siitä, että missä määrin nämä tulevat nimittäin toteutumaan. Haaveilu ja unelmointi on kuitenkin hyvästä, ja tavoitteitakin on aina hyvä olla. Kunhan muistaa pitää ne jalat maassa, vaikka muuten leijailisi pilvilinnoissa.

Vuonna 2016...


...ei varmaankaan ole yllätys, että eniten odotan meidän vauvan syntymää. Pikku hiljaa synnytys on ruvennut jännittämään yhä enemmän ja enemmän. Toivon tietysti, että synnytys sujuisi hyvin. Vauva ja minä päästäisiin sairaalasta mahdollisimman pian kotiin, ja päästäisiin aloittamaan ihan uudenlainen arki meidän perheen kesken. On vaikeaa löytää sanoja kuvaamaan tätä onnen ja rakkauden määrää, mitä mä tunnen tätä sisälläni kasvavaa pientä ihmistä, ja tietysti esikoistani ja avopuolisoani kohtaan. Jollakin tapaa ajattelen tämän vauvan olevan myös eräänlainen yhdistävä tekijä meidän perheessä. Että vauvan syntymän myötä, meistä kaikista tulee ihan oikeasti perhe. Vaikka tietysti me ollaan sitä jo nytkin, hieman toisella tapaa vain.


...yksi tavotteistani on panostaa enemmän blogin ylläpitämiseen. Mua niin harmittaa, että päivitystahti on ollut jo pidemmän aikaa aivan onneton, ja väli postauksien välillä on ollut aivan liian pitkä. Mä edelleen kyllä nautin kovasti blogin pitämisestä ihan kaikin tavoin, mutta jostakin syystä se inspiraatio on ollut aivan hukassa. Kuvaaminen on tuntunut hankalalta, ja kamera on jäänyt useammin kotiin kuin ollut mukana. Eikä ole ollut lainkaan tavanomaista, että yrittäessäni kirjoittaa uutta tekstiä, on aikaa kulunut eniten tyhjän tekstiosion tuijottamiseen, ja tekstin yhä uudelleen ja uudelleen deletoimiseen. Pikku hiljaa se kipinä tätä harrastusta kohtaan on alkanut kuitenkin taas löytyä. Sitä paitsi olen edelleen sitä mieltä, että blogi on mitä mainioin tapa taltioida muistojaan ylös tänä päivänä. Ennen mä kirjoitin päiväkirjaa, ja se päiväkirjan pitäminen on vaihtunut blogin pitämiseen.

...harrastuksista puheen ollen, toivoisin löytäväni jonkin uuden kivan harrastuksen itselleni. Mä kaipaan sitä jotakin omaa juttua, jonka parissa voisi viettää aikaa. Oon pyörittänyt tätä ajatusta jo pitkään mielessäni, mutta vielä toistaiseksi en ole keksinyt, että mitä se voisi olla. Jotakin kodin ulkopuolella olevaa, se on varmaa. Mitkään ryhmäliikunnat tai tanssitunnit eivät kuitenkaan liiemmin houkuttele. Aika sen näyttää, mutta toivottavasti jokin uusi kiva harrastus tulisi pian vastaan!

...aijon myös panostaa enemmän valokuvaamiseen. Ei se kuvaaminen ole ihan sama asia kuin pyörällä ajaminen, että kun sen kerran oppii niin aina muistaa. Nimittäin tämän ajan kun kamera on ollut lähinnä kaapin päällä pölyttymässä, musta tuntuu että olen unohtanut kaiken mitä tulee manuaaliseen kuvaamiseen. Ja koska vauva, niin tottakai mä haluan ottaa ihania, tunnelmallisia kuvia muistoksi vauvavuodesta. Joku valokuvauskurssi vois olla oikeastaan aika kiva juttu!


...pyrin siihen, tai ainakin toivon, että synnytyksen jälkeen löytäisin taas ilon liikunnasta. Ensisijaisesti haluan kohottaa omaa yleiskuntoani, eikä ylimäärtäisten kilojenkaan karistaminen olisi yhtään sen pöllömpää. Muutenkin haluaisin omaksua ne terveellisemmät elämäntavat osaksi ihan jokapäiväistä elämääni. Oikeastaan tahtoisin panostaa omaan hyvin vointiini ihan kokonaisvaltaisesti enemmän.


...toivon kovasti, että pääsisin nauttimaan enemmän live-musiikista! Mä oikeasti kaipaan niin kovasti festareilla ja keikoilla käymistä. Viime vuonna meidän oli tarkoitus lähteä Jeremiaksen kanssa parille festareille, mutta positiivinen raskaustesti ja raju pahoinvointi muutti hieman meidän suunnitelmia, ja oli vain jätettävä ne väliin. Enkä mä edes muista, että milloin viimeksi olisin käynyt jonkin bändin tai artistin keikalla? Onneksi ainakin näillä näkymin tulevalle vuodelle on edes yksi keikka tiedossa, ja lippukin löytyy jo takataskusta. Kiitokset siitä lähtee mun enolleni!

...haaveilen matkustamisesta. Meillä on ollut jo hieman puhetta Jeremiaksen kanssa, että tehtäisiin ensi kesänä joku kiva reissu perheen kesken. Joku super kiva miniloma ja irtiotto arjesta tulee varmasti tarpeeseen tulevana vuotena. En kaipaa mihinkään ulkomaille lähtemistä, sillä täällä kotimaassakin riittää paljon nähtävää ja ihania kaupunkeja! Voisin minä kyllä lähteä johonkin kaupunkilomalle Eurooppaan ilman lapsia, ihan kaksistaan pupusen kanssa.

...haluaisin tutustua uusiin ihmisiin. Olisi myöskin ihanaa tutustua ja päästä tapaamaan ihan face to face ihmisiä, joiden kanssa on tunnettu/tiedetty internetin ihmeellisen maailman kautta toisemme jo pidemmän aikaa. Tämä on myös sellainen asia jossa voisin kehittää itseäni, sillä loppupeleissä mä olen oikeasti todella ujo, ja koen uudet tilanteet, ja uusiin ihmisiin tutustumisen toisinaan vaikeaksi. Tässäpä siis samalla hieman itsensä kehittämistä!


...haluan ja aijon olla entistä parempi äiti. Olla enemmän läsnä. Suoraan sanoen jännittää hieman, että miten ajan jakaminen tasapuolisesti kahden lapsen kesken tulee sujumaan, mutta eiköhän mekin selvitä, kun muutkin selviää. Vauva tarvitsee tietysti enemmän hoivaa ja vie aikaa, mutta olen ottanut tavoitteeksi, että joka kuukausi ainakin yhtenä viikonloppuna me tehdään esikoisen kanssa jotakin kivaa ihan kahdestaan. Isi taas saa sen aikaa viettää laatuaikaa vauvan kanssa.

...haluan myöskin panostaa enemmän parisuhteeseen. Varsinkin kun vauva syntyy, on musta entistä tärkeämpää, että saadaan vietettyä aikaa myös ihan kahden kesken, ja nimen omaan myös kodin ulkopuolella. Eli vink vink Jeremias, sä voit ruveta suunnittelemaan meille treffejä. ;) Tähän samaan voidaan myös laittaa itsensä kehittäminen puolisona. Sitä on aina helppo löytää niitä vikoja siitä toisesta osapuolesta, joten sen sijaan voisinkin miettiä, että missä asioissa voisin itse kehittyä.

2 kommenttia :

  1. Moi! uus lukija ilmoittautuu. ihastuin heti blogiisi eilen kun tän löysin, ihania kuvia ja mukaansatempaavaa tekstiä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäilet, ja toivottavasti tykkäät jatkossakin. :)

      Poista

a penny for your thoughts