Kaksplus.fi


6. tammikuuta 2016

Raskausviikko 33+5

Maanantaina oli jälleen neuvola. Niinhän siinä sitten kävi, että paino on edelleen liian kovassa nousussa, ja tämän viikon sunnuntaina aloitan kuusi päivää kestävän sokerien mittauksen, ja katsotaan napsahtaako sieltä tähän kaiken muun kivan päälle vielä radikin. Toivottavasti ei! Mä kyllä uskon vahvasti siihen, että viime aikainen kova painon nousu johtuu liikunnan puutteesta. Välistä vaan on jo kivut sitä luokkaa, että ei oikeasti enää kykene liikkumaan enempää kuin on pakko. Toisaalta, mulle on myös iskenyt ihan hirvittävä ja jatkuva janon tunne, eli ei se radikaan ole kyllä kokonaan pois suljettu. Kahden viikon päästä sen sitten tietää!
Oli muuten ihana neuvola reissu, sillä mä pääsin ihan odottamatta kurkkaamaan vauvaa, kun ultrattiin pikaisesti. Siellä se meidän pieni prinsessa köllötteli tyytyväisenä raivotarjonnassa sydän läpättäen. Hankalastihan siinä mitään enää näkyi kun ei vauva mahtunut kerralla koko kuvaan, mutta nenän päästä voisin sanoa, että äitinsä nenän on tainut saada.


Kuinka pitkällä: 33+5

Paino: +2,2kg edellisestä neuvolakäynnistä ja yhteensä +10,7kg lähtöpainoon.

Muut arvot: RR 114/79. Sf-mitta 30cm. B-Hb 105, mutta väitän tämän olevan erheellinen tulos, sillä rautakuuri on päällä yhä edelleen, ja olo on ollut huomattavasti virkeämpi sen myötä.

Muutokset vartalossa: Maha tuntuu muuttavan muotoaan ihan koko ajan, sen lisäksi että se on tietysti kasvanut ihan hurjaa vauhtia. Yhden uuden raskausarvenkin olen sattumalta löytänyt itsestäni.

Vaivat: Turvotus ja närästys aina vain. Mahakin on nykyään ihan koko ajan tiellä. Rinnatkin vuotavat koko ajan, ja oli pakko ottaa liivinsuojat jo käyttöön. Lisäksi harkkasupistukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Kiva kävellä kun maha on kuin betonia ihan non-stoppina.

Mieliala: Turhautunut ja odottavainen. Mä rupean olemaan jo niin kyllästynyt tähän olotilaan kun tuntuu siltä, että mikään ei ole missään vaiheessa hyvin. Koko ajan joku vaivaa tai paikkoja kolottaa, mutta eipä tässä ole enää montaa viikkoa jäljellä. Joten kaikesta huolimatta yritän nauttia tästä, sillä jossakin vaiheessa tätä kaikkea tulee kuitenkin ikävä. Noin muuten ja yleisesti ottaen olo on kyllä ihan positiivinen.

Uni: Nukkuminen on nykyään vaikeaa. Herään joka ikinen kerta kun vaihdan asentoa (koska liitoskivut ja iso maha), ja hyvän asennon löytäminen vie aina ikuisuuden. Vasemmalla kyljellä nukkuessa herään aina käden puutumiseen, selällään ei pysty olemaan ollenkaan, ja oikealla kyljellä nukkuessa herään huomattavasti useammin käymään vessassa. Siellä vessassa nyt tulee ravattua muutenkin joka yö vähintään sen 5 kertaa. Pahimmillaan 15.

Odotan: Tällä hetkellä on oikeastaan vaikea odottaa enää mitään muuta, kuin meidän vauvan syntymää.

Muuta: Meillä on huomenna edessä pelkopoli, ja mua hieman jännittää! Itse synnytys ei mua niinkään pelota paitsi tietysti siltä osin jos tuleekin jotakin komplikaatioita. Mutta Sofian synnytyksestä ja mitä sen jälkeen tapahtui jäi mulle niin huono fiilis, että tällä hetkellä luotto meidän sairaalaa kohtaan on aika nollassa. Tämän käynnin tarkoitus on siis saada rakennettua sitä luottamusta uudelleen. Vähän mä olen kyllä epäileväinen, mutta yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja pitä mielen avoimena. Sofian synnytyksestäkin on jo sen verran aikaa, että henkilökuntakin on varmaan ihan hyvin kerennyt tässä vaihtumaan vuosien aikana. Ainakin mä syvästi toivon niin.

2 kommenttia :

  1. Ihana masu <3

    Pian pian meirän aika koittaa!! Huiiii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huikeeta, vaikea uskoa että h-hetki on jo niiin lähellä! :)

      Poista

LUKIJAT