Kaksplus.fi


29. tammikuuta 2016

Raskausviikko 37+0

Kreisiä! Vauva on nyt täysiaikainen ja laskettuun aikaan on enää 21 päivää jäljellä. Vauvahan voi siis syntyä jo milloin tahansa. Enkä mä ole vielä uhrannut edes ajatustakaan sairaalakassin pakkaamiselle, joten ehkäpä viimeistään nyt olisi aika hoitaa sekin alta pois, niin sittenhän tässä ollaan jo melko valmiita vauvan tuloon. Vaipat ja tuttipullot ovat kylläkin vielä kaupassa, sekä vaipparoskis ostamatta. Niin, ja ne vaunut eivät ole vielä saapuneet, mutta muuten kaikki onkin jo melko pitkälti valmiina ja ne ihan pakolliset hankinnat hoidettu. Huh, mikä helpotus!


Maanantaina oli viimeinen lääkärineuvola, ja kaikki on hyvin. Vauva on pysynyt raivotarjonnassa, mutta ei ole vielä laskeutunut alas. Paikatkin olivat pehmenneet, joten supistuksista kärsiminen ei siis aivan turhaa ole ollut, vaikka paikat ovatkin edelleen kiinni ja kohdunkaulakaan ei ole lyhentynyt milliäkään. Mun tuurilla tämäkin beibi menee reippaasti yliaikaiseksi, tai siihen mä rupean ainakin jo henkisesti valmistautumaan. Edessä on siis viimeiset, ne kaikista pisimmät ja tuskallisimmat viikot.

Kuinka pitkällä: Tänään 37+0, mutta kaikki mitat on otettu 36+4

Paino: +12,6kg lähtöpainoon tällä hetkellä. Lisää ei kyllä enää tarvitsisi tulla!

Muut arvot: RR 131/82. SF-mitta 33cm. Hemoglobiinia ei tällä kertaa mitattu, mutta viime käynnillä viikko sitten se oli noussutkin 120! Oikein hyvä homma.
Verensokeria seurasin tuossa tiiviisti viikon verran, ja pidin ruokapäiväkirjaa. Viikon ajalta tuli vain yksi poikkeava arvo, mutta se riitti siihen, että loppuraskauden ajan mittaan kahtena päivänä viikossa aamusta iltaan verensokeria. Lievästi sanottuna ärsyttää, sillä poikkeavia arvoja ei muuten ole ollut, ja tiedän sen yhden ainoan poikkeavan johtuvan vain siitä, että söin, kävin nukkumaan ja heräsin syömään uudelleen. Kulutus oli tuona päivänä aivan minimissään. Noh, ei auta valittaa, näillä mennään eikä niitä viikkoja tässä toivottavasti enää montaa ole edessä. 

Vaivat: Turvotus kasvoissa ja käsissä on ihan järkyttävää. Jalat eivät enää onneksi turpoa kovinkaan paljoa, vaikka mielummin mä tämän kasvojen turpoamisen sijasta ne turvonneet jalat ehkä ottaisin.. Lisäksi minusta tuntuu, että enää ei hirveästi löydy ruokia jotka eivät närästäisi, ja jotka saisin nieltyä irvistelemättä. Alkuraskauden nirsous teki myös muuten paluun.. Tuntuu että kaikki ällöttää. Tai ainakin kaikki mikä ei närästä, ällöttää. Ja mikä närästää, ei ällötä. Ei kivaa. Ja tähän närästykseen ei muuten mitkään lääkkeet, maitotuotteet tai ruokasooda+vesi seokset auta. Lisäksi iskias vaivaa ja liitoskivut on kamalia.

Mieliala: Ailahtelevainen, mutta jokseenkin tyyni. Rauhallisempi mä olen viime aikoina ollut kuin vielä kertaakaan tämän raskauden aikana. Toisella hetkellä olen kuitenkin lopen kyllästynyt ja väsynyt raskaana olemiseen, ja hetken päästä mä kuitenkin vielä nautin tästä kaikesta, tai jännitän lähestyvää synnytystä niin paljon, että mielummin pysyisin raskaana lopun elämääni.

Uni: Niin mikä? Päivisin väsyttää ja uni maistuisi, mutta heti kun ilta tulee ja sitä saisi hyvillä mielin käpertyä lämpimän peiton alle nukkumaan, nukahdan mä ehkä tunniksi tai pariksi, ja sitten jo herään ihan pirteänä kuvitellen että on jo aamu. Yöt on siis todella katkonaisia, ja heräämisien välissä on todella vaikeaa saada enää unen päästä kiinni. Taitaa kroppa jo valmistautua niihin tuleviin yöheräämisiin..

Odotan: Lähtöä synnärille. Mun unelma vaunujen saapumista. Maanantaita ja kangaskaupoille lähtemistä, sillä mä päätin ryhtyä uhkarohkeaksi ja ommella vauvalle babynestin ihan itse.

8 kommenttia :

  1. voi miten ihana maha sinulla! :) tsemppiä viime metreihin! :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sulle loppuaikaan! Täällä tullaan perässä (29+2) enkä oikein tästä raskaasta olosta enää iloitse. Vielä on odotettavaa ja kärsivällisyyttä kyllä jo koetellaan. Toivottavasti sulla ei mene yliaikaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiitän, ja tsemppejä täältä myös sinne suuntaan! ♥ Viimeisistä viikoista on tosiaan vaikeampi nauttia, kun vaivoja tuntuu ilmaantuvan joka päivä vähintään yksi lisää, ja kroppa rupeaa olemaan jo kovilla, sekä ainakin mua tämä ulkomuoto on ruvennut ahdistamaan. Muuten kyllä tykkään vauvamasusta, mutta kun se jo painaa ja äh! :D Samaa toivon minäkin, esikoinen syntyi 41+1, joten.. Nähtäväksi jää. :)

      Poista
  3. Oho! Miten aika taas menikin näin äkkiä! :D Mie jännitän ainakin että koskas teitä on yksi enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mäkin olen tässä välistä ihmetellyt! :D

      Poista
  4. Onnea loppu raskauteen! Ja tsempit sinulle ! Täälläkin perässä, nyt en muista oonko 29 vai 30 :D raskaus viikolla, mutta raskaana enivei.
    Tukala olo on jo nyt ja tuntuu että vatsa on mielettömän iso, haluaisin jo synnyttää. Toki vasta kun viikot ovat turvallisia. Mutta tää raskaus on 10000x tukalamapi fyysisesti kun edellinem, tosi vaikeeeta sopeutua ja tajuta, että kaikkea ei voikkaan tehdä. Tämän lisäks oon vaan himassa, kun töithin kukaan ei enää ota ja opinnot loppu. Tarpeellisuuden multihuipentuma.. enköhän selviä!kevättä kohti ollaan kumminkin menossa :)
    Toivotan hyvää loppu raskautta ja sormet ristiin, että päättäis tulla sinne aikaisemmin kun Sofia c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut että tämä vastaaminen on näin viivästynyt.
      Valitettavasti ei tämä vauva numero kaksi halunnut tulla aikaisemmin kuin isosiskonsa, mutta ihan hyvin tässä on onneksi jaksettu kaikista vaivoista huolimatta. Nyt ollaan jo niin loppusuoralla, että vähän rupeaa olemaan kaihoisa fiilis!

      Tsemppiä sinullekin loppuraskauteen. <3

      Poista

a penny for your thoughts