Kaksplus.fi


31. tammikuuta 2016

Suut kiinni & näpit irti

Raskaana ollessa yksityisyys ja oma tila ovat täysin vieraita käsitteitä. Ihmiset tulevat iholle, taputtelevat ja paijaavat mahaa lupaa kysymättä, ja kertovat mukamas hyviä vitsejä mahan kasvusta. Suurin osa niistä liittyy yleensä siihen, kuinka hyvin sinä olet syönyt. Tai sitten ihmetellään, että onko sieltä muka ihan oikeasti tulossa vain yksi vauva, koska sähän näytät siltä kuin odottaisit kolmosia!
Odotus ei muuten missään nimessä ole vain sinun ja puolisosi asia, vaan myös koko lähisuvun. Eipäs vaan koko suvun, ja kaikkien puolituttujenkin. Tuntemattomienkin. Siis ihan kaikkien, jopa sen lähikaupan kassaneidin ja naapurin sedän, joka on ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota kasvavaan rintavarustukseesi.
Ja eihän se jää edes siihen. Oli kyse sitten mistä tahansa raskauteen, tai tulevaan vauva-arkeen liittyvästä asiasta, niin aina löytyy joku joka on auliisti jakamassa omia neuvojaan ja kokemuksiaan vaikka et niitä välttämättä edes haluaisi kuulla. Ja teit niin tai näin, teet jonkun mielestä aina kaiken väärin. Ja sehän myöskin kerrotaan sinulle pikimmiten, yleensä vielä tökerösti töksäyttäen. Että kyllä sitä vähemmästäkin raskaana ollessa nutturaa kiristää.


Mehän olimme aluksi ajatelleet, että pidetään vauvan sukupuoli salaisuutena syntymään asti. Kaikista kivointahan olisi ollut pitää ihmisiä jännityksessä jopa ristiäisiin asti, ihan vain siksi koska emmehän me ole tilivelvollisia asiasta kertomaan jokaiselle vastaantulevalle henkilölle.
Teinkin asian hyvin selväksi monille, että sitä sukupuolta me emme kerro, vaikka se rakenneultrassa selviäisikin. Sitten sainkin kuulla, kuinka mekään emme saisi ottaa siitä selvää. Odotusajasta katoaisi mukamas kaikki jännitys. Jännempää olisi jos kukaan ei sitä tietäisi. Asiasta jopa suututtiin minulle. Vedottiin siihen, että kukaan ei voi ostaa vauvalle yhtikäs mitään jos emme kerro sukupuolta. Ilmeisesti kaikki neutraalit vauvanvaatteet ja tarvikkeet ovat päässeet maailmasta loppumaan...?
Rakenneultran jälkeen me päädyttiin sitten kuitenkin rakkaudenhuumassa kertomaan, että meille tulee pieni prinsessa. Osa heistä jotka olivat tietoa etukäteen jo kärttyneet, olivatkin täysin epäkiinnostuneita asiasta. Oliko tyttölupaus niin kova pettymys, vai mistä oikein kiikastaa? Kerrottiin sukupuolesta myös facebookissa, ettei tarvitse kaikkia kauempana asuvia sukulaisia ja ystäviä soitella läpi. Siinä sitten eräs vanhempi naishenkilö totesi, kuinka tämä sukupuolen etukäteen tietäminen nyt onkin mukamas harvinaista, ja toivoteltiin nyt kuitenkin hyvää odotus aikaa. Kun hieman näreissäni ihan kohteliaasti vastasin, että meidän elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi jännitystä, ja harvinaisempaa se tänä päivänä on, että sukupuolta ei haluta tietää etukäteen, sain minä toiselta vanhemmalta naishenkilöltä palautetta siitä kuinka he eivät yhdenkään lapsen kohdalla missään nimessä halunneet sitä sukupuolta tietää. Lääkäriä ihan kehoitettiin olemaan kertomasta. No jaa, minäpäs oikein kehoitin kätilöä sen sukupuolen meille kertomaan. Haittaaks se?

Lähipiirissä on tällä hetkellä aika paljonkin pieniä lapsia. Näinpä minä olen sitten useammalta taholta saanut kuulla, että eihän meidän edes tarvitse, eipäs vaan emme saa ostaa mitään uutta meidän tulevalle vauvalle, sillä mehän saadaan kaikki käytettynä! No just. Ensinäkin, suurin osa lähipiirin lapsistahan on poikia, yhtä pientä prinsessaa lukuun ottamatta. Toisekseen, vaikka minä kiitollisena kyllä otan vastaan pieniä vauvanvaatteita sekä tarvikkeita, kyllä minä haluan ja minulla myöskin on oikeus ostaa lapselleni myös uusiakin vaatteita. Minä kierrätän kyllä mielelläni, mutta esimerkiksi pinnasängyn patja, ja imetystyyny ovat olleet sellaisia, että olen ne halunnut ihan uutena ostaa. Tämä ei ole ollut kaikkien mieleen, vaan eräät ovat ajatelleet sen olevan turhaa rahan tuhlausta, kun ilmaiseksikin saisi. 
Ja jälleen olen saanut kuulla sitä samaa vanhaa virttä kuinka on ihan turhaa ostaa sitä suun tätä, ja pienet vaatteet varsinkin kannattaa jättää kokonaan ostamatta. Aijempaan kokemukseeni nojaten, kyllä minä tälläkin kertaa aijon ostaa/olen ostanut useammankin 56 senttisen vaateparin. Esikoinenkin oli niin siro ja kova pulauttelemaan, että pienet vaatteet meni pidempääkin, ja pyykkiä tuli päivittäin ihan riittävästi. Anteeksi nyt vain, jos en siis halua pukea meidän vauvaamme ylisuuriin vaatteisiin.. 

Moni myöskin tuntuu unohtaneen, että hei, minulla tosiaan on jo yksi lapsi ennestäänkin. Vaikka Sofian vauva-ajasta onkin jo aikaa, kyllä minä uskon meidän pärjäävän oikein hyvin ilman sen suurempia neuvoja vanhemmuuteen liittyen. Ei Jeremiaskaan mikään hölmöläinen ole, ja kyllä minä sitten kädestä kiinni pitäen neuvon miten päin vaippa vauvalle puetaan, jos sen kanssa näyttää olevan ongelmia. Saataisiinko me siis hoitaa meidän perheen asiat juuri niin kuin me halutaan, ja sen mukaan mikä meistä parhaimmalle tuntuu?

PS. Jotta kukaan ei nyt loukkaantuisi, niin huolimatta hetkellisistä vitutuskäyrän nousuista kyseisten tilanteiden kohdalla, on tämä postaus kirjoitettu osittain pilke silmäkulmassa. Kuivahuumori ja sitä rataa. Älkää ottako niin tosissanne.

6 kommenttia :

  1. Ihana lukea sun kirjoituksia 😊 Ja oon kyllä monesta asiasta samaa mieltä sun kanssa vaikka ei omia lapsia (vielä) olekaan. Itse oon kyllä innokas myötäelämään toisten odotuksissa ja ihastelemaan masuja 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät ja kiva kun kommentoit! 😘

      Poista
  2. Näinpä juuri, oon niin samaa mieltä sun kanssa. On se vaan jännä että kun sisälläsi kasvaa vauva, niin kaikenlaiseen vartalosi yms kommentointiin ja kosketteluun on oikeus. Itse oon toistaiseksi päässyt vähällä, vain kerran mahaani on koskettu kysymättä ja muutamat henkilöt kommentoineet mahaani. Tuo neuvominen mua vähän jopa pelottaa, mä en vaan siedä sitä että mua neuvotaan ainakaan missään turhassa asiassa. Ja tiedän että lähipiirissä on tällasia pahimman luokan neuvojia. Täytyy kai vaan pitää oma pää ja todeta että kiitos mutta tämä toinen tapa sopii meille paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki neuvot vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei siinä muu auta. Välillä saa kyllä hammasta purra lujaa kun ottaa niin päähän.. Eihän kukaan pahalla, mutta mutta.. Siitäkin huolimatta. :D

      Poista
  3. Ah oon niin samaa mieltä tosta vatsan kommentoinnista ja lääppimisestä! Miun mielestä se oli tosi inhottavaa. Yksi vanha opettajakin, jota oltiin tapaamassa raskausaikana vanhalla koululla tuli vatsalle taputteleen ja sanoin sille, että ei viittis niin kappas kun ei muutkaan kuulumiset kiinnostanut... Ööö en kyllä ihan niin läheinen ole minkään opettajan kanssa, että se olis jotenkin oikeutettu kiukutteleen miule siitä, että ei saa lääppiä miun mahaa? :D Hhoohoho. Nautin kyllä niin paljon silloin kun lapsi syntyi ja huomio siirtyi miusta häneen :D Tykkään kyllä olla huomion keskipisteenä, mutta en raskausmahan takia :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpäs oli mukava opettaja... Meillä tytön eskaritädeistä käy muutama vähän kierroksilla, ja ei voi kuin salaa silmiä pyöritellä sen vouhottamisen takia.
      Onneksi täällä siirtyy pian huomio minusta ja mahasta vauvaan, niin saa taas hengittää! :D Ei meinaan kevene olo vain fyysisesti synnytyksen jälkeen, vaan myös henkisesti kun huomio tosiaan siirtyy siihen vauvaan ja itse saa olla "taka-alalla". Huh!

      Poista

LUKIJAT