Kaksplus.fi


21. helmikuuta 2016

sairaalakassi

Synnytys ja synnärille lähtö on valehtelematta koko ajan mielessä, mutta siitä huolimatta sain pakattua sairaalakassin vasta eilen. Mä hieman tarkoituksellakin venytin homman mahdollisimman pitkälle, sillä viime kerralla mä pakkasin sen jo monta viikkoa ennen laskettua aikaa, ja kerkesin turhautuneena purkamaankin sen tismalleen yhtä monta kertaa.. Siinä sitten pakkailin mukaan mitä sattui samalla kun odoteltiin taksia, ja tuntui että mukaan ei tarttunut mitään järkevää vaan kaikkea turhaa. Siitä syystä mä olenkin vahvasti sitä mieltä, että on sen kassin kyllä hyvä olla pakattuna jo valmiiksi, tai kannattaa laittaa edes lista mukaan pakattavista tavaroista vaikkapa jääkaapin oveen. Sitä kun ei koskaan tiedä milloin ja miten nopeasti lähtö tulee, ja kuinka sekaisin nuppi heittää jännityksestä jo siinä vaiheessa. Harva nimittäin kuitenkaan tekee yhtikäs mitään mm. miehensä likapyykillä siellä sairaalassa.

Laukku on nellyn weekender bag, joka on just passelin kokoinen tähän tarkoitukseen. Tähän mahtuu juuri sopivasti kaikki tarvittava, ja saisi sinne varmaan lisäksi mahtumaan kaikkea turhaakin. Mä koitin kuitenkin pakata kevyesti ja niin, että mukana on vain sellaisia juttuja joita tulen ihan varmasti tarvitsemaan.. Mitä meidän sairaalakassin uumenista sitten löytyy tuon vauvan ensimmäisen unikaverin lisäksi?

No "tärkeimpänä" tietysti vauvan kotiintulovaatteet!  Hyvin monet odottavat äidit höösää näiden kanssa parikin kuukautta ennen h-hetkeä, ja niitä pohditaan ja valikoidaan pitkään.. Mä myös kuulun tähän kyseiseen mutsiryhmään. Loppupeleissä päätös oli kuitenkin hyvin simppeli. Newbien valkoinen neulehaalari sekä pehmeä pipo. Turvakaukalossa on lämmin makuupussi, joten ei oteta toppahaalaria mukaan. Polarn O. Pyretin vaaleat pienen pienet punapilkulliset body ja housut, sekä itse neulotut tumput ja sukat.
Mä olen ruvennut jostakin syystä panikoimaan sen suhteen, että jos meidän tyttölupaus onkin mennyt metsään, ja siitä syystä pakkasin mukaan myös vielä neutraalimman kerraston sen varalta, että meidän bebe onkin poika. Lindexin pöksyt, hennesin body, sekä äitiyspakkauksen söpöt tumput ja sukat. Hyvä olla muutenkin ihan varmuuden vuoksi toinen setti mukana. Sofiankin kanssa taisi nimittäin käydä niin, että kun saatiin vaihdettua omat vaatteet neidille päälle, oli ne sekunnin päästä ihan kokonaan puklussa. Tällä kertaa olen liikenteessä siis hieman viisaampana. Näiden lisäksi pakkasin vielä kypärämyssyn, pienet tavalliset sukat & sukkahousut, sekä oman pukluharson. Sairaalassa olo ajan me aiotaan mennä kokonaan sairaalan omilla vaatteilla, sillä ne on niin kätevä vaan nakata pestäväksi, eikä tarvitse aloittaa pyykkirumbaa heti kotiin päästyä.

Vauvan kotiintulovaatteiden jälkeen toiseksi tärkeämpänä pidän niitä omia kotiutumisvaatteita. Haha! Viimeksi mä taisin poistua sairaalan ovista farkut jalassa, mutta tällä kertaa mukavuus vie kyllä voiton. Valikoin itselleni ihanan pehmeän ja rennon Sobean setin, nimittäin so yoga velour jacketin & so velour leggingsit. Nämä on niin mukavat ja rennot päällä, että pakko tilata vielä toisessa värissä tämmöinen samanlainen setti. On nimittäin valehtelematta ihan paras oloasu mitä mulla on koskaan ollut. Lisäksi mä olen pakannut itselleni pari hennesin imetystoppia, parit imetysrintaliivit (kahdessa eri koossa), yber seksikkäät mummopikkarit ja tietenkin omat sukat. Jos muistan ennen lähtöä, niin isken vielä omat pehmeät kotitossut mukaani. Ne sairaalan sisäkengät on nimittäin epämielyttävän tuntuiset jalassa.

Omat hygieniatarvikkeet on tietenkin ihan must! Sairaalassa olo ei ole mukavaa, mutta pienillä asioilla siitäkin saa siedettävemmän kokemuksen. Kuten hiusten pesu omalla tutun tuoksuisella shampoolla ja hoitoaineella, sekä ihon hoito tutuilla ja hyväksi havaituilla tuotteilla.
Mukaan on siis pakattu matkakokoisiin pulloihin shampoo, hoitoaine sekä kasvojen pesuaine. Bio Oilia olen käyttänyt koko raskauden ajan päästä varpaisiin ihon kosteuttamiseen, ja olen sen verran tykästynyt tuotteeseen, että aijon käyttää jatkossakin. Lisäksi löytyy silmänympärysvoide, huulirasva, hammasharja & tahna, dödö, hiusharja sekä muutama ponnari. Pakkasin mukaan myös kertakäyttöisiä rintaliivinsuojia, sillä ne ovat sairaalassa ollessa kätevämmät kuin kestokäyttöiset. Ei tarvitse tosiaan tuoda sitä "ylimääräistä" pyykkiä kotiin, vaan ne voi nakata surutta roskiin. Saattaa olla, että pakkaan mukaan vielä BB-voiteen ja kulmakynän. Veikkaanpa kyllä, että on ajatukset ja mielenkiinto ihan jossakin muualla, kuin oman naamataulun kohentamisessa.

Kalenteri & kynä, sillä ilman kalenteria mä en lähde minnekään. Menojen lisäksi näiden kansien väliin on kiva kirjata päivien kohdalle hieman ajatuksia ja fiiliksiä, sekä mm. päivän kohokohdat. Takasivuilta löytyy lisäksi sudokuja täytettäväksi, jos aika käy pitkäksi. Marimekon pussukasta taas löytyy käteinen taksimatkaa, sekä kanttiinia varten. Mä en pakannut mukaan ristikoita, käsitöitä, läppäriä enkä lukemista. Viimeksikin ne kaikki oli ihan turhaan mukana. Uutta pienokaista ihmetellen se suurin osa ajasta kuitenkin menee, ja kanttiinista saa lukemista ja vaikka niitä zen värityskirjojakin jos tekemisen puute iskee. Iphonella hoituu uutisten, blogien ja ylipäätänsä somen selaaminen. Siinäkin on jo viihdettä ihan tarpeeksi. Laturi pitää vain muistaa sujauttaa kassiin ennen lähtöä, muuten voi vähän harmittaa! Kameran akku on onneksi ladattu, ja sekin on jo pakattu mukaan. Vaikka veikkaan kyllä, että ne ihan ensimmäiset kuvat tulee otettua tuolla puhelimella.,

Laturin lisäksi pitää muistaa pakata mukaan se kuitenkin kaikista tärkein, eli neuvolakortti. Lisäksi mun täytyy ottaa raskausdiabeetikon omaseurantavihko (joka löytyy samojen kansien välistä kuin neuvolakortti) ja mittausvälineet.

Näiden yllämainittujen asioiden lisäksi laukusta löytyy poikaystävän uimahousut siltä varalta, että ammehuone on vapaa ja pääsisin ammeeseen. Viimeksi mä nimittäin istuin pienessä kuumassa suihkussa niin kauan kunnes pääsin saliin, ja suihkussa istun varmaan tälläkin kertaa, ellei sitten tosiaan päästä ammeeseen jossa lilluminen olisi varmasti monin verroin mukavempaa.
Ennen lähtöä sujautetaan laukkuun mukaan vielä vichyä, muutama trippi, mandariineja, pähkinöitä sekä Jeremiakselle varmuudelta vähän tuhdimmat eväät.
Näillä me sitten ajateltiin pärjätä. Tuleeko mieleen jotakin oleellista jota olisi vielä hyvä pakata mukaan, tai mikä on ollut sellainen asia, jota ilman et itse olisi pärjännyt? :)

20. helmikuuta 2016

Raskausviikko 40+1

Huh heijaa, ja terveppä terve pitkästä aikaa!
Täällä sitä edelleen ollaan, vahvasti yhtenä kappaleena. Beben laskettu aika oli eilen, eikä hän tunnu pitävän juurikaan kiirettä meidän ensikohtaamisen kanssa. Toisin kuin vauva, kaikki muut tuntuvat olevan jo kovin malttamattomina, myös meidät vanhemmat mukaan lukien. Sitä on samaan aikaan niin inoissaan, jännittynyt ja vähän peloissaakin, kun tietää että lähtö voi nyt tulla oikeastaan milloin vaan! Samaan aikaan mä odotan malttamattomana, mutta myöskin hieman kauhuissani sitä synnärille lähtöä. Suurin toive tällä hetkellä on se, että synnytys käynnistyisi nyt itsestään, ja voitaisiin skipata yliaikaiskontrollit ja käynnistys. Mitäpä veikkaatte, olisiko tämä viimeinen raskausviikko-postaus tämän raskauden osalta, vai päivitelläänkö täällä kuulumisia pötsin kanssa vielä ensi viikollakin?


Maanantai iltana nukkumaan mennessä kävi sellainen möyrintä mahassa ja alavatsassa oli kova paineen tunne joka sai mut epäilemään, että vauva olisi laskeutunut lähtökuoppiin. Keskiviikkoinen neuvolakäynti vahvisti mun epäilykseni, sillä vauvan pää ei enää ollut ylhäällä heiluvana, ja sf-mittakin oli pudonnut. Huimat 0,5 senttimetriä, mutta pudonnut kuitenkin. Neuvolatäti vähän siinä jo fiilisteli, että h-hetki olisi lähellä. Mä vähän itsekin haaveilin/haaveilen siitä, sillä tiistaista saakka alaselkää on poltellut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja ajottain polttelu leviää selästä reisiin asti. Lisäksi alavatsalla on ollut kovaa menkkamaista juilintaa lähes non-stoppina, ja supistukset ovat huomattavasti terävempiä verrattuna ns. harjoitussupistuksiin. Supistukset eivät kuitenkaan ole yltyneet "tarpeeksi" kipeiksi ja säännöllisiksi, jotta oltaisiin lähdetty edes näytillä käymään. Semisti turhauttavaa, vaikka toisaalta positiivistahan tässä on se, että ainakin tiedetään edes jotakin tapahtuvan! Hommat voisi vaan edetä pikkuisen nopeammin..


Kuinka pitkällä: Tänään rv 40+1

Paino: Yhteensä +13,8kg lähtöpainoon. Viikon takaiseen käyntiin ero +200g.

Muut arvot: RR 115/79. Sf-mitta 34cm, kun vielä viikko sitten se tosiaan oli 34,5cm.

Vaivat: Oikeasti koko kroppa tuntuu olevan järkyttävässä kiputilassa ihan koko ajan. Sängystäkään en meinaa enää päästä omin avuin ylös, kun kipu lantion seudulla sekä selässä on niin voimakasta. Lisäksi nilkat ja sormet on lähes koko ajan ihan turvoksissa, ja sormia saakin jumppailla vähän väliä että niitä saa edes koukistettua. Närästyskään ei ole hellittänyt ollenkaan, ja tuskinpa siitäkään päästään eroon ennen vauvan syntymää.. Olo on fyysisestikin koko ajan niin kamalan raskas ja ahdistunut. Ei oo helppoo ei.

Uni: Väsyttää ihan koko ajan. Käyn normaalisti ajoissa nukkumaan joskus 21-23 välillä, mutta herään jo 1-3 välillä enkä saa enää unen päästä kiinni. Siinä sitten tulee helposti valvottua aamuun asti, ja aamupäivän aikoihin mä olenkin jo ihan naatti. Päivisin tuntuisi siis uni maistuvan, öisin taas ei..

Odotan: Enpä mä odota enää muuta, kuin sitä synnärille lähtöä. Millään ei jaksaisi enää näiden olojen ja vaivojen kanssa elää. Lisäksi en tietenkään malta odottaa, että päästään tapaamaan meidän kauan odotettu pikkuinen kasvokkain.

LUKIJAT