Kaksplus.fi


26. maaliskuuta 2016

kakkavaippoja & levoton määrä likapyykkiä


Vauvakuplasta terve, ja pääsiäisen toivotukset kaikille!
Vauva on ollut ihana alusta asti, mutta alkuun kaikki muu ja kaikki muut oli ärsyttävää ja ärsyttäviä. Kotiin päästyä teki hetkellisesti mieli palata takaisin sairaalaan, jossa sai vain nuuhkutella vauvaa, ruoka kannettiin valmiina melkeinpä sun nenän eteen ja pyykkihuoltokin pelasi.
Mieli on onneksi jo vähän tässä tasaantunut, eikä kaikki muu ja kaikki muut enää ärsytä. Ainakaan niin kovin paljoa.
Minä muistelin vauva-arkea esikoisen ajalta vaaleanpunaiset lasit päässä koko raskauden ajan. Jotenkin sitä vain unohti yölliset niskapaskat, vaippaihottuman, ilmavaivoista huutavan vauvan traagisen & sydäntäsärkevän itkun, ja likapyykkivuoren loputtoman kasvun vaikka pesukone pyörii aamusta iltaan saakka. Vaikka välistä tässä on iskenyt jo epätoivo ja riittämättömyyden tunne, on kaikki oikeastaan sujunut loppuen lopuksi hyvin.
Vauva on super ihana. Isosisko on reipas sekä ylpeä, ja auttaa mutsia sen minkä pystyy ja osaa. Iskäkin on superi ja vuorotyöstään huolimatta jaksaa auttaa ja puuhailla paljon myös kotona. Huolehtii että mutsi pääsee käymään suihkussa, muistaa syödä särkylääkkeensä ja saa ravittua itseensä muullakin kuin jo kylmäksi jäähtyneellä aamukahvilla. Vauva  on myöskin nukkunut yönsä hyvin kotiutumisesta asti. Pahimmillaan me ollaan herätty yöllä kolme kertaa, parhaimmillaan me ollaan nukuttu 21:30-5:30 välinen aika kertaakaan heräämättä, ja siitä jatkettu vielä pari tuntia aamutoimien ja hetken seurustelun jälkeen. Että aika helpolla on loppuen lopuksi päästy, ainakin öiden suhteen. Kyllä tässä on silti saatu silmäpusseja kasvatettua, mutta mitäpä tuosta. Tämän hetkistä olotilaa kuvaakin aika hyvin kliseinen lausahdus, väsynyt mutta onnellinen.


PS. Kyllä sitä rakkautta näemmä riittää molemmille lapsille, turhaan olin huolissani.

8. maaliskuuta 2016

5000 grammaa & 52 senttiä pelkkää rakkautta


Kaunis pieni ihminen
sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Perjantaina 4.3, minun ja Jeremiaksen 3-vuotis seurustelupäivänä, klo 15:48 syntyi sectiolla meidän täydellinen pieni neitokaisemme.♥ Strategiset mitat 5000g, 52cm, sekä pää 38cm.

Eilen päästiin kotiin, ja ensimmäinen vuorokausi on sujunut hyvin. Paljon on ihmeteltävää ja kaikki tuntuu jollakin tapaa niin epätodelliselta. Hän on täällä, viimeinkin!♥ Synnytystarinaa sekä muita kuulumisia luvassa heti, kun ollaan rauhassa tehty tuttavuutta toisiimme, ja mä olen vähän paremmin toipunut tuosta leikkauksesta.
Sen vaan sanon, että mun sydän pakahtuu tästä rakkauden määrästä.

LUKIJAT