Kaksplus.fi


17. toukokuuta 2016

Jatkan lausetta x 18

Viime aikoina.. Olen kärsinyt palavasta talokuumeesta. Eräs tietty ihana ja potenttiaalinen vanha kivinen omakotitalo hyvällä sijainnilla ja isolla pihalla, on mun mielessäni valehtelematta päivittäin. Ja mä kun olen aina pitänyt itseäni enemmän kerrostaloihmisenä. Tästä taas opimme, Never say never. Onneksi talosta pyydetään hirveää ylihintaa ja siinä olisi kamalasti laittamista, että kyseisen talon ostaminen pysyy yhä edelleen vain haaveissa, ellei me sitten voiteta lotossa. Jatketaan siis iisillä kerrostaloelämällä.

En ymmärrä.. Erinäisissä Facebookin vauvaryhmissä vellovaa kilpailua siitä, kuka on paskin ja kuka paras äiti. Siis kerran oli ihan tehty ketjukin sitä varten, että raskaana olevat naiset saivat kertoa kaikista raskauden ajan synneistään. Joku paljasti raskaana ollessa poltelleensa pilveä Jamaikalla, koska Jamaikalla se nyt vaan kuuluu asiaan. Eh??

Seuraavaksi ajattelin.. Laittaa pyykit kuivumaan ja juoda ehkä kupillisen teetä. Kaivaa muutaman kuvan instagramista ja lätkäistä ne piristykseksi tähän postaukseen, koska kuvattomat postaukset nyt vaan on niin kuivia, enkä jaksanut tätä varten ottaa esim. mun kotiäitilookista kuvaa. Heh.


En osaa päättää.. Mikä minusta tulee isona! Mua ahdistaa jo nyt ajatus siitä, että äitiyslomakin loppuu aikanaan, ja mun pitäisi palata takaisin kouluun. Työelämässä oleminen söi motivaatiota opiskeluiden suhteen, enkä myöskään tunne enää samanlaista intoa kyseistä alaa kohtaan. En kyllä tiedä, että mitä sitä muutakaan tekisi. Heeeelp!

Muistan ikuisesti.. Kun Sofian odotusaikana meinasin tukehtua pippuriin, jonka seurauksena nauroin niin että kylkiluihin sattui. Tietysti iski ihan hirveä pissahätä ja vaivoin pääsin vessaan asti niin, että en laskenut alleni. Istuin vessanpöntölle ja lorottelin tyytyväisenä menemään kunnes tajusin, että olin unohtanut siinä kiirehtiessä laskea housuni. Arvatkaapa kuinka kovaa nauroin sen jälkeen?

Päivän paras juttu.. P Ä I K K Ä R I T

Noloa myöntää, mutta.. Kaivan usein nenää ajatuksissani.

Viikko sitten.. Kärsin jonkin sortin keikan jälkeisestä masennuksesta.


Kaikista pahinta on.. Että kaakao-jauhe on loppu. No ei. Oikeasti se, jos lapsille tapahtuisi jotakin. Eräs kätilö sanoi minulle, että aina lapsen saadessaan sitä tavallaan menettää palan itseään. Se kätilö oli ihan oikeassa. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun huolehtii ja murehtii noista kahdesta pienestä ihmisestä.

Salainen taitoni on.. Salassa suklaan syöminen. Asioiden kesken jättäminen ja unohtelu.

Jos saisin yhden toiveen se olisi.. Että 24 tunnin ajan kaikki mun toiveeni toteutuisivat.

Minulla on pakkomielle.. Siitä, että vessapaperirulla on aina oikein päin. Eli niin, että se paperi tulee siitä päältä eikä alakautta. Ai saaa.. Miten mua ärsyttää jos Jeremias tai Sofia laittaa sen väärin päin ja mun pitää kesken istuntoni ruveta kääntelemään sitä. Lisäksi tasaluvuista ja tietyistä numeroista.

Söin tänään.. MAMAn kananuudeleita, aurajuustoa ja paistettuja herkkusieniä. Terveellisyys on tästä kaukana, mutta oi miten hyvää! Nopeus ja helppous on valttia näin arkisin vauvan kanssa kaksistaan ollessa, mikäli kaapista ei löydy edellisen päivän tähteitä.


Ärsyttävintä on.. P Y Y K K Ä Ä M I N E N siis oikeasti. Hitto mikä operaatio se pyykkien lajittelu on ennen itse pesemistä. Sen jälkeen ne pitäisi muistaa ja jaksaa ripustaa kuivumaankin. Kaikista kamalinta on kuitenkin niiden viikkaaminen paikoilleen. Miksi ne ei voi viikkautua ja leijua vaatehuoneeseen itsestään?

Tekisi mieli.. Suklaata. Vaan ei oo, eikä vois syödä vaikka ois. Tai vois, mutta sitten mä saisin valvoa koko yön vauvan kanssa pieruja metsästäen.

Minusta on söpöä.. Nukkuva ja hymyilevä vauva. Kun Jeremias soittaa kitaraa ja Milja rauhoittuu sekä keskittyy kuuntelemaan. Kun Sofia antaa pikkusiskolle suukkoja. On niin paljon söpöjä asioita ja juttuja, että ei voi valita vain yhtä!

Hävetti.. Viimeksi hävetti kun unohdin Sofian hammaslääkäriajan, ja uutta aikaa soittaessani sain kuulla kunnon valitukset tästä unohduksestani. Musta kyllä vähän tuntuu, että sillä naisella siellä puhelimen toisessa päässä saattoi olla vähän huono päivä.

Olenko ainoa, jonka mielestä.. Aikuisena oleminen ei olekaan niin siistiä, kun sitä lapsena ja etenkin teini-ikäisenä kuvitteli?

4 kommenttia :

  1. Hahah mäkin unohdin viime vuonna Lilianin neuvola-ajan :D Nykyään kun niitä on niin harvoin, niin eihän niitä ees muista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Sofian kohdalla unohdin myös noin neuvola-aikojen varaamiset ja ajat siitä kahdesta vuodesta ylös päin kun niitä oli harvemmin. :D

      Poista
  2. Täällä toinen joka ei tiedä mitä tehdä sitten joskus kun ei enää voikaan olla kotiäiti! Ja jep viikkaus. Mä niin haluisin elää harrypottermaailmassa ja mulla olis se taikasauva jolla vaan huitelisin ja tiskit ja pyykit pesis ite ittensä puhtaiksi kaappeihin saakka ja mopit kuurais laittioita ja ja ja ai olispa ihanaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kamala ajatus! :D Yritettävä nyt vaan nauttia näistä kuukausista, ja mietittävä noita asioita sitten kun ovat ajankohtaisempia.. Ei vaan oo niin helppoa, äh.
      Ja samoilla mennään, Potter maailma taikasauvoineen ois mainio juttu ainakin kotitöiden suhteen. :D

      Poista

LUKIJAT