Kaksplus.fi


3. elokuuta 2016

väsynyt äiti

Pinnasängystä kuuluu ähinää ja kitinää. Voi ei, joko taas, on ensimmäiset ajatukset. Jeremias siirtyy taas sohvalle nukkumaan ja mä nostan Miljan viereeni rinnalle. Vauva nukahtaa melkein heti uudelleen, mutta havahtuu aina jos tissi tipahtaa pois suusta. Hän pitääkin siitä pienin pullein käsin kiinni aika napakasti. Yritän saada unen päästä kiinni itsekin, mutta se on vaikeaa. Ei löydy enää hyvää asentoa, tyyny on huonosti ja pelkään, että pienikin liikahdukseni saa Miljan taas heräämään. Makoilen jonkin aikaa hereillä tuijotellen kattoa ja kuunnellen nukkuvan vauvan tuhinaa, kunnes huomaamatta olen nukahtanut itsekin. Havahdun taas hereille kun vierestä kuuluu kitinää. Tissi on tipahtanut pois suusta, Milja huitoo käsillään ja hamuaa. Huokaisen, korjaan asentoani, törkkään tissin takaisin vauvan suuhun ja yritän jälleen saada unen päästä kiinni. Ja tämä toistuu vielä useamman kerran saman yön aikana.


Aamulla silmiä kirveltää, ja tuntuu hankalalta saada ne auki. Pari kahvikuppostakaan ei tunnu auttavan ja muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Tekisi mieli itkeä, mutta sekin vaatisi enemmän voimia kuin tällä hetkellä tuntuu olevan. Milja on tietysti pirteä kuin peipponen, vanhemmat eivät niinkään. Jeremiaskaan ei saa sohvalla nukutuksi, ja hänkin heräilee aina kun vauva aloittaa ähinän.

Pitäisi tiskata, pestä pyykkiä, imuroida ja käydä lasten kanssa ulkonakin. Kaikki arkisetkin asiat tuntuvat niin raskailta katkonaisten yöunien jälkeen. Sofia pelailee kännykällä ja Milja makaa lattialla yrittäen tavoitella helistintä. Ei vielä tietoakaan päiväunista vaikka ylös on noustu jo 7 aikaa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessäni ja hoen itselleni, että ihan kohta käyn kotitöiden kimppuun. Ihan kohta, lepuutan vain vielä hetken silmiäni. Menee useampikin hetki kunnes havahdun siihen kuinka paljon kello jo on. Rupean laittamaan kiireellä ruokaa, että saadaan syödyksi. Maha kurnii ja tajuan, että olen jälleen itse  unohtanut syödä aamupalan.

Mihin katosi meidän hyvin nukkuva vauva? Kuka hänet varasti? Ja kuka on tämä pieni äkäpussi, joka ei tahdo nukkua? Ei päivisin, eikä öin. Onko tämä nyt taas jokin tiheän imun kausi, vai joko nyt taas meillä hulinoidaan? Vai onko ne hampaat, joko sieltä tulee kohta ensimmäinen hammas läpi? Äh, en tiedä. Tällä hetkellä toivon vain, että jos ensi yönä me nukuttaisiin edes 5 tuntia putkeen. Tai edes 4. Jos edes vähän enemmän kuin viime yönä.

18 kommenttia :

  1. tsemppiä ja parempia yöunia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Viime yönä nukuttiinkin 6 tuntia putkeen, heti on jo hieman virkeämpi olo!

      Poista
  2. voimia, ja sympatiahalaus täältä <3 Tuo on kamalaa, meillä esikoinen oli juuri tuollainen no, siihen asti kunnes lopetin yöimetykset (11kk). Olin kävelevä olio, en muista ajoista juuri mitään muuta kuin armottoman väsymyksen ja juuri tuon "kohta nousen ja teen ruokaa" "ihan kohta jaksetaan käydä koirien kanssa lenkillä" "siirretään kauppapäivä huomiselle" "ehkä seuraavaan perhekerhoon jaksan raahautua". En jaksanut. Väsyin entisestään ja kyllästyin- tuntui että seinät kaatuvat päälle. Kaikki tuntui ylivoimaiselta. Vasta kun tyttö oppi ensin nukkumaan 4h ja siitä pidempiä pätkiä, hoksasin, mitä kaikkea äitinä ollessa pystyy ja jaksaa tekemään. Voi pojat sitä onnea, kun vuoden iässä oppi nukkumaan max 1 herätyksellä! Toki omaa väsymystä lisäsi jossain vaiheessa puhjennut kilpirauhasen vajaatoiminta, joka huomattiin turvonneena kaulana kun vauva oli 10 kk. Tsemppiä teille, toivottavasti saisit nukkua pidempiä pätkiä, niin elo helpottaisi :)

    - Rouva Nk http://unelmakotitalo.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tämä on niin vaihtelevaa meillä. Toisinaan nukutaan ihan hyvin, mutta sitten saatetaan viikon pari putkeen vetää unien suhteen ihan minimissään, ihan koko perhe. Onneksi tämä ei kestä ikuisuuksiin! :D

      Poista
  3. Jaksamisia sinne! Ei varmasti nyt auta, mutta onneksi tuo ei kestä ikuisesti. Voi hyvinkin olla, että hampaita on puhkeamassa tai sitten on vain nälkä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.<3 Totta, onneksi tämä ei kestä ikuisesti. Viime yönä nukuttiin taas hyvin, ja olo on kuin olisi täysin eri ihminen.

      Poista
  4. Jaksuhaleja <3
    Onneksi nuo ajat menee ajan myötä ohitse joka tuntuu varmaan tällä hetkellä kliseeltä

    VastaaPoista
  5. Kolmen vuoden jälkeenkin tämä on se asia mikä hillitsee vauvakuumeeni!
    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli 7 vuodessa onneksi aika tehnyt temput, ja kullannut muistot. Seuraavan kerran kun iskee vauvakuume, pitää kaivaa tämä postaus esiin ja muistella. :D Ja kiitos!

      Poista
  6. Tsemppiä! Kyllä se joskus loppuu vaikka se on varmasti tällä hetkellä pieni lohtu. :)
    Meillä lapset valvottaneet kolmen vuoden ikään saakka, keskimmäinen nukkui pahimmillaan yönsä 20 minuutin pätkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Siinä vasta onkin ollut oma jaksaminen varmasti koetuksella. Kyllä sitä arvostaa taas nukkumista ihan eritavalla kun päästään taas tämän pahimman vaiheen yli.

      Poista
  7. Tiedän väsymyksen. Se on karmeaa. Jaksamista <3

    VastaaPoista
  8. Voi ei! Voimia! Mä syytin aina kaikesta hampaita :D yhtäkin odotin (noloa) kolme kk ja kaikki kitinät sen piikkiin.... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taisi olla esikoisen kohdalla vähän sama juttu. :D

      Poista

a penny for your thoughts