26. syyskuuta 2016

Pilviä ja pastelli kolmioita (sis. Linkin arvontaan)

Yhteistyössä MaxPlay


Me ollaan asuttu tässä nykyisessä kodissa jo melkein vuosi. Huonekalut ovat löytäneet oman paikkansa, mutta siihen se sitten jää. Meidän koti on ollut kamalan vaisu. Toimiva, mutta persoonaton.
Ollaan kuitenkin pikkuhiljaa ruvettu saamaan tätä meidän näköiseksi, ja kodikkaaksi. Vielä tässä on paljon laittamista, mutta pikkuhiljaa ajattelin ruveta esittelemään pieniä yksityiskohtia meidän kodista. Sisustaminen taitaa kyllä olla sellainen never ending story - enkä tiedä tuleeko tästä koskaan ns. valmista, mutta jahka saadaan tätä vielä himpun verran laitettua, voisin mä esitellä meidän nurkkia ihan videonkin muodossa.

Jo ihan pienillä jutuilla saa tuotua lisää kodikkuutta ja piristettyä vaisua ilmettä ihan hurjasti. Sen todisti esimerkiksi MaxPlayltä saapunut paketti tuossa jonkin aikaa sitten. Mitä se paketti sitten piti sisällään?


Tresxics:n kolmion muotoisia seinätarroja pastellin sävyissä, jotka me valittiin yhdessä Sofian kanssa hänen huoneensa toiselle pitkälle seinälle. Nämä piristi heti Sofian huoneen ilmettä, joka on tällä hetkellä suurimman muutoksen alla, kun yritetään saada pienestä huoneesta toimiva koululaisen huone. Niin iso tyttö jo, mutta ei kuitenkaan. Näitä seinätarroja olisi pastillin sävyssä löytynyt myös pyöreinä, mutta me tykättiin enemmän näistä kolmioista. Jos äiti olisi saanut päättää asiasta aivan yksin, koristaisi Sofian huoneen seiniä tällä hetkellä nämä ananakset. Mitenhän nuo sopisi aikuisten makuuhuoneeseen? Tosin voi olla, että Jeremias ei antaisi mun noita meille tilata..

Seinätarrojen lisäksi mä tilasin Tresxics:n suloistakin suloisemmat seinäkoukut eteiseen naulakoksi lasten vaatteille. Paketissa tuli kaksin kappalein noita pilven muotoisia seinäkoukkuja, sekä 20 kappaletta pisaran muotoisia seinätarroja. Mä olisin tahtonut saman värisenä yhden ison pilvikoukun, mutta ne olivat juuri sillä hetkellä valitettavasti loppu varastosta. Enää ei kyllä haittaa, sillä nämä kaksi pientä sopivat mielestäni paljon paremmin meidän eteiseen. Nämä on niin kivan näköiset, että menevät tyhjänäkin söpöstä sisustuselementistä.


Lisäksi MaxPlay lähetti meille KP DESIGN valkoisen pilvitabletin. Sopii todella kivasti meidän uuden ilmeen saanneen pirttikaluston kaveriksi, ja tämä tuli todellakin tarpeeseen. Me ollaan Miljan kanssa jo tovi syöty kiinteitä, ja tällä viikolla ruvetaan vähitellen opettelemaan syöttötuolissa istumista. Kun tuo pieni termiitti pääsee sormiruokailemaan, uskoisin että sotkun määrä on taattu. Nämä pöytätabletit eivät värjäänny, ja ne on todella helppo pitää puhtaana. Meidän kissalla on tämä sama pöytätabletti mutta mustana, ruokakuppien alustana. Nämä on niin söpöjä!

Jos sä muuten tykkäät KP DESIGN:n pöytätableteista ja tahtoisit itsellesi oman, niin kannattaa mennä instagramiin n y t. Siellä nimittäin on käynissä arvonta mun profiilissa, jossa joku teistä voittaa itselleen vapaavalintaisen KP DESIGN:n pöytätabletin. Tasapuolisesti arpaonnea kaikille, sekä ihanaa alkanutta viikkoa!

25. syyskuuta 2016

Miksi Miljasta tuli Milja?

Ristiäisistä on jo reippaasti aikaa, mutta edelleen vauvan nimi saa kovasti ihasteluja ja kyselyjä siitä, että mistä nimi oikein tulee. Tätä postausta on muutamat toivoneetkin, mutta jostakin syystä tämä on jäänyt pyörimään luonnoksiin, vaikka tämä on kirjoitettu melkein heti ristiäisten jälkeen.

Ensinäkin, mun on valitettavasti vain todettava, että nimellä ei ole sen kummoisempaa tarinaa, eikä me mietitty varta vasten nimiä jotka tarkottaisivat jotakin.
Kun raskaustesti näytti kahta viivaa, ruvettiin me aika hyvissä ajoin miettimään sekä tyttöjen, että poikien nimiä. Jep, mä olen just niin malttamaton ihminen! Jeremiaksella saattoi ihan muutaman kerran mennä hermo, kun mä tivasin nimilista kädessäni hänen suosikkejaan. Jos Milja olisi ollut poika, hänestä olisi mahdollisesti tullut Odin Anton. Nimi oli ollut valmiina jo ennen tietoa raskaudesta. Tai olisi, jos ei olisi näitä Odinin sotureita.. Odinin lisäksi keksittiin toinenkin nimi pojalle, joka oli silkkaa rakkautta ensikuulemalta! Sitä mä en kuitenkaan paljasta, sillä jos meille joskus siunaantuu vielä poikalapsi, hän luultavasti tulee tämän kyseisen nimen saamaan.


Milja on kaunis vanha suomalainen nimi, joka on muunnos nimestä Emilia. Me vain tykästyttiin tähän nimeen molemmat. Lisäksi mun vaaripuolen adoptioäidin nimi oli Milja, ja hän oli kaikista isoäideistäni minun suosikkini. Niin ihana ja sydämellinen ihminen, joka tuimasta ilmeestä päätellen osasi varmasti olla myös jämerä. Tavallaan tulee myös kunnioitettua näin hänen muistoaan.

Maya taas tuo ripauksen kansainvälisyyttä. Mun mielestäni äärettömän kaunis nimi, mutta en halunnut tätä etunimeksi sen poikkeuksellisen kirjoitusasun vuoksi. Itse tiedän kuinka rasittavaa on korjata aina muita miten se oma etunimi nimi kirjoitetaan, joten halusin säästää meidän neidin tältä ongelmalta. Lisäksi mun mielenkiinnollani intiaanikulttuuria kohtaan, saattaa olla pienoinen vaikutus tähän nimeen.

Emilia taas on klassisen kaunis ja suosittu nimi, josta me molemmat tykättiin kovasti. Emilia on oikeastaan vahna roomalaisperäinen nimi, joka on saanut alkunsa muinaisroomalaisen ylimystösuvun sukunimestä Aemilius. Aemilius taas pohjautuu latinan kielen sanaan aemulus, joka tarkoittaa kilpailijaa, kilpailua tai kilpailukykyistä.

Vauvan syntymän jälkeen mä rupesin empimään tämän nimen suhteen, sillä mielestäni joku V:llä alkava etunimi olisi ollut enemmän meidän vauvan näköinen. Mä ehdottelin Jeremiakselle Violaa, Vanessaa ja Viviania, mutta hän ei oikein lämmennyt. Onneksi ei, sillä kyllähän meidän vauva on loppuenlopuksi aivan Miljan näköinen.

8. syyskuuta 2016

Pirttikaluston kunnostus

Yhteistyössä Måla & More


Kun vuosi sitten mummoni ja hänen miehensä myivät mökkinsä pois, me lähdettiin siskoni kanssa vielä kerran käymään tuolla mökillä, jossa lapsuudessa tuli vietettyä useampikin kesä. Samalla autettiin tyhjentämisessä ja kilpailtiin myös siitä, että kumpi sai mitäkin mukaansa kun mökin kalustoa tavaroineen pistettiin jakoon. Koska kenelläkään muulla ei ollut tälle käyttöä, ja mä olin tästä jo jonkin aikaa haaveillut, vanha pirttikalusto sai meiltä uuden kodin!
Meni tovi, ennen kuin saatiin pöytä Vaasasta tänne Heinolaan, ja toinen kun me pohdittiin Jeremiaksen kanssa, että mitä me tälle tehtäisiin. Pöytä penkkeineen oli aika surkeassa kunnossa, ja vanhat maalikerrokset lohkeilivat pahasti. Niinpä aivan ensitöiksi Jeremias raaputti hieman lohkeilevia maaleja pois, sekä hioi kulumakohtia tasaisemmaksi. Sitten pohdittiinkin taas hieman lisää, että miten me tätä lähdettäisiin työstämään.


Olin törmännyt internetin ihmeellisessä maailmassa Annie Sloanin Chalk Paint™ -maaleihin, ja mitä enemmän mä luin kyseisistä maaleista, sitä varmemmaksi tulin siitä, että tällä me lähdetään meidän pirttikalustoa ehostamaan.
Annie Sloan Chalk Paint on nimittäin lyijytön, liuotteeton, hajuton ja ympäristöystävällinen. Turvallinen valinta näin lapsiperheessä, sillä se ei sisällä lainkaan haitallisia aineita. Maalissa viehätti minua myös se, että yleensä maalin käyttö ei vaadi perinteisiä esikäsittelyjä, eli hiontaa ja pohjamaaleja. Sen luvataan myös olevan riittoisaa ja nopeasti pintakuiva. Se soveltuu niin sisä-, kuin ulkotiloihin. Maali soveltuu oikeastaan lähes kaikenlaiseen maalaamiseen, sillä voi nimittäin maalata hyvin erilaisia materiaaleja kuten mm. metallia, posliinia, muovia, lasia ja puuta. Maalin erinomaisten ominaisuuksien ansioista sillä voisi maalata huonekalujen ja pienesineiden lisäksi myös seiniä, sekä lattioita. Chalk Paint -maaleja voi käyttää myös kankaiden värjäämiseen ja kuviopainantaan, aika huisia mun mielestäni!
Kovalle kulutukselle alttiin pinnat, kuten juuri pöydät sekä suuremmat huonekalut kannattaa käsitellä maalipintaa suojellen. Tähän tarkoitukseen valikoimasta löytyykin myös Annie Sloanin soft wax niin värittömän kuin värillisenä, sekä uutuutena Annie Sloanin lakka. Vahat ja lakka eivät ole maalin tavalla täysin myrkyttömiä, mutta parempia vaihtoehtoja kuin muut markkinoilla olevat vahat ja lakat.


Ilokseni sisustusvärien erikoisliike Måla & More, joka on Annie Sloanin tuotteiden Suomen edustaja ja jälleenmyyjä, lähti tekemään kanssani blogiyhteistyötä asian tiimoilta.
Juteltiin tästä meidän projektista Christelin kanssa puhelimessa, ja hän antoi hyviä vinkkejä. Alkuunhan me oltiin ajateltu maalaavamme pirttikalusto tylsästi valkoiseksi, mutta Christel suositteli kokeilemaan toista väriä. Onhan valkoinen aika arka väri lapsiperheessä, se on tullut tässä todettua jo monen monta kertaa. Tutkiskelin värikarttaa ja ihastuinkin harmaaseen sävyyn joka kantaa nimeä Paris Grey. Jeremiaskin kelpuutti värisävyn, joten sillä lähdettiin!

Jeremias teki siis pientä pohjatyötä raaputtamalla vanhoja lohkeilevia maaleja pois, sekä kevyesti hioen. Ei lähdetty sen suurempia pohjatöitä tekemään, eikä esimerkiksi paikkailtu suuremmin mitään vanhoja kolhuja. Haluttiin, että pirttikalustossa saa näkyä elämisen jäljet. Maalia laitettiin kaksi kerrosta, sillä vanha maali jäi kevyesti kuultamaan joistakin kohdista. Maali todella oli pintakuiva alle tunnissa, ja se oli puuterimaisen pehmeän tuntuinen. Pinta tuntui niin samettiselta, että mun teki mieli vähän väliä käydä silittämässä meidän keittiönpöytää, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Tykkäsin myös erityisen paljon siitä, että pinta jäi täysin mataksi.
Koska pirttikalusto on päivittäin kovassa käytössä, oli selvää että me halutaan suojata maalipinta kestämään kovempaa kulutusta. Christel suositteli tähän käyttötarkoitukseen lakkaa, joten lähdettiin siis kokeilemaan sitä. Ennen lakkausta annettiin maalipinnan kuivua reilu vuorokausi, jotta se varmasti on kunnolla kuiva. Maalin tavoin lakka oli riittoisaa, helppo levittää, sekä todella nopeasti pintakuiva. Lakka ei tietenkään luonut samettimaista pintaa maalin tavoin, mutta se ei myöskään ole liukkaan tuntuinen tai ikävästi kiiltävä. Pirttikaluston pinta siis jäi suht mataksi, josta mä tykkään todella paljon!


Meille jäi Chalk Paintista todella positiiviset fiilikset. Helppo työstää, nopeasti kuivaava ja parasta oli ehdottomasti tuo hajuttomuus! Mä en tykkää maalata suurimmaksi osaksi juurikaan siitä syystä, kun maalit käryää aina niin hirveän pahalle. Miljan odotusaikana kun tähän nykyiseen kotiin muutettiin, oli ihan kamalaa kun maalattiin seinät ja maali kärysi pidemmän aikaa. Kylmien säiden takia tuulettaminenkaan ei tullut kyseeseen, joten täällä sitä sitten kärsittiin nenää nyrpistellen. Chalk Paint ei todellakaan jäänyt käryämään, ja lunasti kyllä muutenkin kaikki lupauksensa. Jatkossa me taidetaankin pyrkiä hoitamaan kaikki maalausprojektit Chalk Paintilla, sen verran tyytyväisiä ja ihastuneita me ollaan. Tuota harmaata maalia jäikin vielä mukavasti, jonka lisäksi Christel lähetti meille myös pienen testipurkin valkoista Chalk Paintia. Lisää maalausprojekteja on siis luvassa varmasti melko pian!

Jos Annie Sloanin Chalk Paint on teille vielä uusi tuttavuus, niin suosittelen tutustumaan. Måla & More:n verkkokaupasta onnistuu tuotteiden tilaaminen näppärästi, ja tuotteet toimitetaan kotiovelle asti. Halutessasi voit myös poiketa heidän kivijalkaliikkeessään Helsingissä, osoitteessa Museokatu 34. Christel kertoi, että 15.9 avautuu myös toinen liike, Måla and More 2 osoitteeseen Kapteeninkatu 9! Lisäksi Måla & More järjestää kursseja, joilla opetetaan erilaisia maalaustekniikoita, joita voi hyödyntää niin sisustuksessa kuin askartelussakin. Kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, ja aion itsekin joku kerta sellaiselle mahdollisesti osallistua, kunhan taas pääsen pääkaupunkiseudulle päin.

Mitä te tykkäätte lopputuloksesta?

6. syyskuuta 2016

Maailman paras omenapiirakka

Mä rakastan syksyä, ja olen sen täällä bloginkin puolella aika usein maininnut. Ihanat lämpimät neuleet, ja muhkeat kaulahuivit. Kynttilät, peittoon kääriytyminen ja lämmin tee. Ja hei, omenapiirakka! Mehevä, pehmeä ja juuri uunista tullut omenapiirakka vaniljajäätelön kanssa.
Me tosiaan leivottiin perjantaina syksyn ensimmäinen omenapiirakka, ja ajattelin jakaa tämän reseptin myös teille. Reseptin alkuperästä mulla ei ole mitään tietoa, mä nimittäin kerran kopioin sen töistä itselleni talteen, kun eräs työntekijä oli piirakkaa tällä reseptillä tehnyt, ja mä rakastuin. Aika perinteinenhän tämä resepti on, mutta ainoa jolla minäkin onnistun loihtimaan maukkaan omenapiiraan. Niii-in hyvää!


Tarvitset;
omenia
4 kananmunaa
3dl sokeria
1rkl kanelia
2tl vaniljasokeria
5rkl kermaa tai maitoa
250g sulaa voita
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Pese, kuori ja pilko omenat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri, kaneli, leivinjauhe ja puolet vehnäjauhoista. Kääntele jauhot hyvin sekaan, ja lisää voisula sekä kerma. Kääntele loput vehnäjauhoista joukkoon ja levitä taikina tasaisesti uunipellille. Ripottele omenapalat päälle, ja sirottele vielä vähän kanelia pinnalle. Paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Varo ettei pinta tummu liikaa! Parasta tämä on heti lämpimänä vaniljajäätelön, tai -kastikkeen kanssa. Leipomisen iloa ja maukkaita herkutteluhetkiä!

2. syyskuuta 2016

Arkeen paluuta ja festarointia

Moi vaan moi! Ja jälleen kerran edellisestä postauksesta on aivan huomaamatta vierähtänyt jo pidempi tovi. Monesti mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan, mm. esikoisen koulun alkamisesta ja siihen liittyvistä fiiliksistä, siitä imetyksestä ja kiinteiden aloituksesta, ja vaikka mistä.. Mutta iltaisin kun kaikki arkiset askareet on saatu tehtyä, en mä ole jaksanut avata bloggeria, vaan sen sijaan olen tuijottanut Bonesia kunnes olen ruvennut pilkkimään ja käynyt itsekin nukkumaan.


Täällä on siis totuteltu uudenlaiseen arkeen, kun esikoinen aloitti muutama viikko takaperin koulutaipaleensa. Arki on ollut hektistä, ja ollaan Miljan (ja tietysti Sofian) kanssa totuteltu tässä uuteen vuorokausirytmiin. Samassa rytäkässä ollaan Miljan kanssa sairasteltu ja vihdoinkin ollaan molemmat täysin terveitä. Niin, ja ettei elämä kävisi liian tylsäksi, joka viikkoisen siivouksen sijasta mä pistinkin koko kämpän suurempaan kaaokseen, kun rupesin siirtelemään huonekaluja, sekä vaihdettiin meidän makuuhuoneita esikoisen kanssa päikseen. Lisäksi tässä on ollut muutamat DIY-projektit joista tulee juttua tänne bloginkin puolelle, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Näihin kuluneihin viikkoihin mahtuu siis vaikka ja mitä!

Ennätin käymään viime viikonloppuna myös Helsingissä, ystäväni Riikan luona. Meillä oli liput We love the 90's festareille, ja käytiin siellä vähän fiilistelemässä. Mun iltani loppui melkein heti E-Typen keikan jälkeen, kun väsymys ja päänsärky veivät voiton. Toisaalta ei haittaa, eipähän ollut sunnuntaina niin karsea olo, ja pääsin hyvissä ajoin kotiinkin. Täytyy kuitenkin todeta, että oli kyllä rentouttavaa päästä viettämään vähän omaa aikaa Heinolan rajojen ulkopuolelle, ja mikä parasta, nukkumaan ilman yöheräilyjä! Mun sisäinen kelloni ei kuitenkaan ollut vaihtanut vapaalle, sillä sunnuntai aamuna heräsin ensimmäisen kerran jo kello kuuden aikaa, ihan pirteänä.. Onneksi unta riitti kuitenkin, ja sain vielä muutaman tunnin verran nukuttua ennen kotiin paluuta. Kerkesi siinä alta vuorokaudessa jo koti-ikäväkin iskeä!

Tämä oli nyt tämmöistä sillisalaattia, pikaiset kuulumiset vähän sieltä ja täältä. Me käydään nyt Miljan kanssa päiväunille ennen kuin koululainen pääsee kotiin, ja ryhdytään sitten yhdessä tekemään omenapiirakkaa, kun anoppikokelas toi meille eilen kassillisen omenia. Tiedossa on rauhallinen viikonloppu tyttöjen kanssa, kun Jeremias on viikonlopun kiinni töissä. Toivottavasti säät hellisi, ja saataisiin vielä nauttia ihanasta auringonlämmöstä! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, palaillaan taas pian.