Kaksplus.fi


26. lokakuuta 2016

Väsynyt äiti part.2

Yhtenä aamuna heräsin siihen, kun esikoinen avaa makuuhuoneen oven ja kysyy, joko mun äiti pitää lähteä kävelemään kouluun. Säpsähdin hereille ja nousin nopeasti ylös. Katsoin kelloa ja totesin, että jep, takki niskaan ja menoksi. Ihmettelen puoliääneen miten en ole herännyt yhteenkään herätykseen, vaikka puhelimen äänetkin ovat olleet täysillä. Harmittaa, pidättelen itkua siihen asti kunnes koululainen on astunut ovesta ulos. Sen jälkeen en pysty enää hillitsemään kyynelten virtaa. Poden niin huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole noussut esikoista herättämään, valmistanut hänelle aamupalaa ja toivotellut hyvää koulupäivää samalla kun hän rauhassa pukee ulkovaatetta päällensä. Ei ole hänen tehtävänsä herättää äitiä, vaan äidin tehtävä herättää hänet.


Edellisenä yönä oltiin herätty Miljan kanssa taas yli 15 kertaa. Aamupalapöydässä hän oli iloinen oma itsensä, ja minä edelleen itkin ja mietin, mahtoiko esikoinen syödä edes kunnon aamupalaa. Puuron syöttämisestä ei tule mitään. Ehkäpä juuri sillä hetkellä ymmärrsin, että kuinka väsynyt oikeastaan olenkin. Ei kukaan jaksa pitkään, jos vuorokaudessa unen määrä jää jatkuvast alle 5 tunnin. Tai jos ei saa pitkään aikaan nukkua pidempään kuin maksimissaan puolen tunnin pätkiä kerralla. Vauvan rinnalla oleminenkin oli ruvennut ahdistamaan. Rinnassa roikutaan koko ajan, samalla purraan, hakataan ja nipistellään. Eikä siinä aina edes ruokailla, vaan hyvin usein ollaan ihan muuten vaan. Koska äiti toimii myös tuttina.
Tajuan viimein, että tähän on saatava jotakin tolkkua ja puuron syötyämme soitan neuvolaan. Neuvolatäti on yhtä mieltä siitä, että kierre on saatava katkaistua. Puhutaan unikoulusta. En suostu siihen. Haluan ensin kokeilla kotona kaikki mahdolliset keinot läpi, ennen kuin Milja lähtisi unikouluun toisaalle. Puhutaan yöimetyksen lopettamisesta, se kuulostaa minusta hyvälle ajatukselle, sillä Milja harvoin edes yöllä oikeasti kaipaa maitoa. Puhutaan siitä, että iltamaito pitäisi antaa tuttipullosta. Korviketta tai velliä. En pidä ajatuksesta ja tyrmään sen täysin.
Puhutaan perhetyöstä, ja en tyrmää sitä heti suoriltaan. Pohdin, että onko siitä meille mitään hyötyä. Neuvolatädin mielestä se olisi hyvä juttu, saisin levätä sillä aikaa kun perhetyöntekijä viihdyttäisi Miljaa. Saanhan minä levättyä silloinkin kun Jeremias on kotona, joten en näe perhetyötä tarpeellisena. Minut puhutaan siihen ympäri, perhetyöntekijän kanssa voimme kuulema sitten keskustella öistä ja yöimetyksen lopettamisesta.
Jo seuraavana päivänä perhetyöntekijä tulee käymään ensimmäisen kerran. Esitän hänelle samoja kysymyksiä kuin meidän neuvolatädillekin. En saa vastauksia. En saa mitään tietoa mikä meitä jollakin tapaa hyödyttäisi. Koko aika lähinnä istuttiin ja keskusteltiin niitä näitä pintapuolisesti. Totean, että en koe tätä perhetyötä lainkaan tarpeelliseksi.

Nyt 5 viikkoa myöhemmin, on perhetyöntekijä käynyt meillä jo useamman kerran. Kerran siivottiin Jeremiaksen kanssa kahdestaan, kun hän vei Miljan ulos. Kerran taas pelailtiin Sofian kanssa lautapelejä, kun Milja oli juuri käynyt päiväunille. Kerran kävin suihkussa, samalla kun hän leikitti Miljaa. Edelleenkään emme ole saaneet yhtään vinkkejä tai neuvoja meidän vauvan uniongelmaan, yöimetyksen lopettamiseen, tai mihinkään muuhun asiaan jotka ovat mieltä askarruttaneet. Ahdistaa, että kerran viikossa meille tulee joku ulkopuolinen ihminen, joka on täysin eri aaltopituudella meidän kanssamme, ja häneltä pitäisi osata ottaa apua vastaan. Apua, joka on sellaista jota emme kaipaa tai tarvitse. Apua, jota joku toinen perhe voisi tällä hetkellä kaivata paljon enemmän kuin me. Olen sen sanonut monesti ääneenkin, mutta vastaukseksi olen saanut vain sen, että apu on otettava vastaan kun sitä tarjotaan.

Yhä vain meillä siis nukutaan huonosti. Tällä hetkellä sen ymmärtää, kun Milja on flunssassa ja sen lisäksi tekee toista hammasta. Siitäkin huolimatta, viime yö meni paremmin kuin kaikki viime viikon yöt yhteensä. Netistä on nyt kuitenkin kaivettu kaikki mahdollinen tieto kotona toteutettavista unikouluista, ja niistä on kyselty myös kaikilta mahdollisilta tutuilta. Kunhan tästä tervehdytään, niin täytyy vain kylmettää sydäntä sen verran, että pystyy seisomaan tämän päätöksen takana. Me kaikki nimittäin tarvitaan enemmän unta, ja öisin tissillä roikkuminen saa nyt luvan loppua. 

9 kommenttia :

  1. Sympatiahalaus <3 olin itse kuin kävelevä haamu silloin, kun esikko alkoi kaivata tukevampaa ruokaa mutta yritti saada kaiken ravinnon tissistä n. 7-10kk ikäisenä vaihe oli pahimmillaan heräsin aivan jatkuvasti (n.16 krt per omat yöuneni). Yötissin pois jättäminen helpotti, sitten meillä alettiinkik jo nukkua vaikka muutaman kerran yössä herättiinkin! Me jätettiin kerrasta siis pois, sai nukkua samaan tapaan vieressäni, mutta herätesssään annettiin vettä. Muistelen, että muutamina öinä oli nälkäinen ja kävimme keittiössä nk. Aamupuurolla keskellä yötä-> tämä jäi ehkä viikossa pois kun oppi illalla syömään kunnolla. Olihan ne ekat yöt pahoja, kun ei voinut omasta väsymyksestä huolimatta nakata tissiä suuhun, mutta oman jaksamisen kannalta yöimetyksem lopettaminen oli välttämätöntä. Nyt on tulossa toinen lapsi, ja tämän kanssa pyrin välttämään moisen väsähdyksen lopettamalla yöimetyksem paljon aikaisemmin. Tsempit!

    VastaaPoista
  2. Oletko lukenut tästä tavasta: kun vauva haluaa tissin, mennään olohuoneeseen valot päälle ja tissi suuhun. Vauva ei saa nukahtaa tissille. Sitten vauvan kanssa takas nukkumaan. Meillä Heta aika nopeasti tajusi, että yöllä ei enää olekaan kiva pyytää tissiä, vaan alkoi nukkua yönsä. Muutama yö siinä meni.
    Toivottavasti teillä pian loppuu yökukkumiset.
    Tiita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan luettu. Siinä onkin toinen kohta mistä pitäisi päästä eroon, nimittäin tuo tissille nukahtaminen. Milja kun on tottunut yleensä rinnalle aina nukahtamaan, oli kyse sitten päiväunista tai yöunista.

      Poista
  3. Kuulostaa rankalta. Kunnalta pitäisi saada myös uniohjaaja käymään kotona ja niin kauan että uniongelma ratkaistaan. Minä otin kasikuisena yöimetyksen rajaksi klo 5. Sitä ennen ei maitoa. Pari yötä vauva itkeskeli, pidimme sylissä ja annoimme vettä. Viikossa helpotti. Parin kuukauden päästä vauva alkoi heräillä 3, 3.30 ja 4... vaikka vartin välein, oli siis oppinut että 5 saa maitoa. Sitten lopetin kokonaan, aamulla nukutin sitten vielä viereen ja nyt 11kk ja edelleen köllötellään 1-2 h aamusta vierekkäin. Muuten siis nukkuu pinniksessä. Ja tärkeää tietty että nukahtaa yöunille itse. Täysin ei heräilyjä poistanut, mutta pari kertaa yössä jaksan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi väliin mahtuu myös muutamia parempia öitä, niin pysyy joten kuten tolkuissaan eikä muutu aivan kukkupööksi. Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  4. Hei! Teidän tarina kuulostaa tutulta. Meidän 9,5 kk ikäinen on heräillyt koko elämänsä usein, ehkä keskimäärin 45 minuutin välein ja 3 tunnin pätkät ovat jo luksusta, yli 4 tunnin pätkää ei ole edes ollut. Ensimmäinen herätys on yleensä tullut noin 1 tunti nukahtamisesta. Päivärytmi meillä on aina ollut todella vakio, mutta silti tuo yöheräily on ollut jatkuvaa. Usein on vaatinut maitoa, usein myös syliin ottamista, jossa nukahtaa uudelleen heti. Olen ajatellut, että ei hänellä mitään vaivaa ole, vain tottunut tarvitsemaan sylin tai tissin päästäkseen seuraavaan unisykliin. Päivällä tyttö itse hyväntuulisuus ja pirteä.

    Nyt on menossa 4. yö unikoulua, jossa tassuttelemalla ja hyssyttelemällä rauhoitan hänet ja annan nukahtaa itse omaa sänkyyn. Jos itku olisi yltynyt kovaksi olisin myös ottanut syliin, mutta niin ei ole tarvinnut tehdä. Näin lyhyessä ajassa hän on hoksannut unikoulun idea hienosti, eikä varmaan muistakkaan enää, että yöllä voisi myös syödä. Ensimmäinen yö oli huono, mutta sen jälkeen jo parempia.

    Syy, miksi pitkitin unikoulun aloittamista tänne asti on se, että tyttö syö todella vähän kiinteitä. Määrä ei kuitenkaan alkanut itsekseen lisääntyä ja nyt tuntuu ihan hyvin pärjänneen ilman maitoja yöt. On nukkunut joka aamu 7.30 asti.

    Kannattaa lukea Unihiekkaa etsimässä-kirja sekä katsoa esim. MLL:n sivuilta kotiunikouluista. Kannattaa suunnitella unikoulu hyvin etukäteen ja sitten noudattaa sitä erittäin johdonmukaisesti. En usko, että iltavelleistä on mitään hyötyä, jos iltaisin kuitenkin saa puuroa ja rintamaitoa, kyllä se lapsi niistäkin osaa syödä tarpeeksi. Jos äiti on kovin väsynyt, niin mielestäni ei kannata lykätä unikoulun aloittamista sillä varjolla, että ei jaksa sitä pitää. Voi nimittäin olla, että jo parin yön jälkeen nukkuu huomattavasti paremmin kuin nyt. Lapsen sairastelu on toki syy lykätä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! :)

      Me aloitettiin myös unikoulu aikaa sitten, ja se tuotti tulosta. Tässä kerittiin jo tovi öisin nukkumaan ja nyt mennään taas päin sanonko mitä.. Viime yönä meillä käytiin nukkumaan vasta 4 aikaa yöllä. Noh, meillä tehdään hampaita ja on opittu yhdessä rytäkässä liuta uusia asioita joten ymmärtäähän sen. Todella toivon, että tämä valvoskelu ja heräily jäisi taas pian taakse päin.

      Miten teillä on sujunut? :)

      Poista
  5. Tsemppiä täältäkin! Tää on nyt jo vanhempi postaus, mutta väsymystä nyt mahtuu aina pikkulapsiaikaan. vaiheet ja syyt vaan vaihtuu. Tän viikon olis aiheesta arvonta mulla täällä: http://viivyvierellain.blogspot.fi/2017/02/voimia-vanhemmuuteen-sisaltaa-arvonnan.html

    VastaaPoista

LUKIJAT